Sokeasta ja sokeudesta

Joh. 9:8-9 'Miehen naapurit, ja muutkin, jotka ennen olivat nähneet hänet, ja tiesivät hänet kerjäläiseksi, ihmettelivät: "Eikö tämä ole se, joka istui kerjäämässä?" Toiset sanoivat: "Sama mies", toiset taas sanoivat: "Ei ole, saman näköinen vain." Mutta hän sanoi itse "Kyllä se olen minä."'

Yllä oleva lainaus Johanneksen evankeliumista, osoittaa erään ihmisen peruspiirteen, joka on selvästi havaittavissa tänäkin päivänä. Jeesus on juuri parantanut sokean miehen. Tämän naapurit ja (puoli)tutut ihmettelevät mitä on tapahtunut. Toiset tietävät, että kyseessä on se mies, joka vielä eilen oli sokea kerjäläinen. Toiset taas... tietävät, että kyseessä on se mies, joka vielä eilen oli sokea kerjäläinen. Kaikki siis tietävät mistä on kyse. Eikö kuka tahansa tunnistaisi miestä, jonka on vuosikausia nähnyt samassa paikassa vähän väliä? No ei ehkä asperger-henkilö, mutta se ei liity tähän asiaan.

Nyt nämä ihmiset, jotka tietävät, että kyse on tutusta miehestä, ja näkevät, että hän näkee, vaikkei ennen nähnyt alkavatkin väittelemään. He alkavat väittelemään siitä minkä tietävät. Toiset sanovat, että me näemme, mitä me näemme. Toiset taas väittävät, että me vain luulemme näkevämme. Kaikki kuitenkin voivat nähdä totuuden.

Jos ihmettelet, miksei kirjassasi sanota mitään

Ihmisillä on ilmiömäinen kyky olla näkemättä sitä, minkä he selvästi näkevät. Meillä on myös kyky nähdä sitä mitä me selvästi emme näe. Tähän liittyy seuraava esimerkki.

Kuvittele itsesi lukemassa lempikirjailijasi kirjoittamaa teosta. Näet selkeästi musteen paperilla, ja havaitset kirjaimet, niiden muodostamat sanat ja sanoista rakennetut lauseet. Kuvitele opettajasi tulevan ja sanovan sinulle, että kirjassa ei ole minkäänlaista informaatiota tai ilmaisua. Uskoisitko jos hän väittäisi, että edessäsi on vain sattuman, ja valinnan mukanaan tuomia musteläiskiä?

Tiedät varmaan mitä ajan takaa. On kertakaikkiaan älytöntä, että opettajani velvollisuus on väittää minulle, että selkeästi suunnitellut koneistot vain näyttävät suunnitelluilta. Lisäksi hän väittää, että ihmeellinen koodi jokaisessa solussa on vain siihen kertynyttä sattumanvaraista moskaa, jota olosuhteet ovat vain karsineet, niin että se näyttää päämäärätietoisesti suunnitellulta. Itseasiassa väitös kuuluu, että koirassa ei ole sen enempää toiminnallista informaatiota, kuin pölyhiukkasessakaan! Tähän mielettömyyteen koko evoluutiousko perustuu!

Itsepetosta lapsuudesta lähtien

Jo pienelle lapselle vaatii suunnatonta sokeutta (esim. sokeaa luottamusta vanhempiin, tai TV:n luonto-ohjelmiin) uskoa, että ihminen, tai vaikkapa orava voisi syntyä sattumalta. Vielä enemmän sokeutta sattumausko vaatii, jos lapsi tietää fotosynteesistä, pölyttämisestä ja kompostista. Lisäksi tämä ei ole edes lapsen luonnollinen tapa ajatella. Lapsi nimittäin luonnostaan ajattelee luontokappaleita suunniteltuina. Mutta aikuinen osaa sokeuttaa itsensä ja lapsensa niin, ettei kumpikaan tajua ilmeistä.

Sokeus ristiriidalle

Lisäksi ihminen on jopa luonnostaan sokea evolutionismin loogisille seuraamuksille. Useimmat evolutionistit pitävät toisten satuttamista vääränä, vaikka evoluution maailmassa ei edes ole toisia. Siellä ei muuten ole myöskään itseä. Tämä johtuu siitä ettei evoluutio-oppi itsessään tunnusta henkeä tai elämää. Se ei edes tunnusta mieltä. Se uskoo vain toimintoihin.

Tämäkin itsehuiputus kuitenkin johtuu siitä, että ihminen luonnostaan näkee toiset ihmiset, ja elämän merkityksellisinä. Ihminen luonnollisesti näkee elämän. Ihminen voi kuitenkin uskoa evoluutioon niin paljon, että joko sovittaa nämä kaksi yhteen, tai lakkaa uskomasta elämään. (Kun ihminen ottaa vastaan evoluutiouskonsa kokonaisuudessaan, seuraukset ovat karmeat.) Useimpien evolutionistien täytyy uskoa evoluutioon, vaikka he näkevät, kuinka kaikki puhuu sitä vastaan!

Takaisin alkuun

Alussa mainitsemani raamatunjae ehkä tuntuu oudolta. Sokea mies istuu kadulla kerjäämässä, hän saa näkönsä ja naapurit alkavat väittelemään siitä, onko kyseessä sama mies. Kuitenkin kertomus on tasan tarkkaan kuvaus ihmisten arkipäiväisestä toiminnasta, kun pitää päästä pakoon Jumalaa.

Sanoma puuttuu – yleisö hurraa

Lähtökohta

Usein päivitellään, minkä laisen viihteen kanssa lapset oikein kasvavat. Monesti tämä päivittely liittyy väkivaltaan tai "pelottaviin juttuihin". Mielestäni "lastenkulttuurissa" on paljon jopa lievää väkivaltaa (jännitys on usein positiivinen asia) vakavampi ongelma. Nykyisissä lastenohjelmissa ei nimittäin ole yleensä minkäänlaista sanomaa!

On liikunnallisia ohjelmia, joiden tahdissa lapsi saa jumpata, on "opettavaisia" ohjelmia, joissa kerrotaan miten sateenkaari syntyy (ihan tosissaan, kaikissa samat jutut!), ja on "hauskoja" ohjelmia, joissa elokuvista tutut piirroshahmot joutuvat uusiin (väkivaltaisiin) ongelmiin. On jopa jännittäviäkin ohjelmia, joissa päähenkilöt seikkalevat jokaisella mantereella, ja samalla selittävät, kuinka tärkeää on suojella luontoa! Syvällisempi sanoma vain puuttuu...

Tapaus Rölli

Ei ole mikään ihme, että Rölli valittiin vuonna 2006 Satusuomalaiseksi (äänestin voittajaa), sillä se on yksi hyvin harvoista lapsille tuotetuista ohjelmasarjoista joissa on vähän syvällisempää sanomaa. Kuitenkin se on myöskin saanut hyvinkin rajua kritiikkiä koska se on kuulemma "pelottava"*.

Mikä tässä mättää? Lapsille saa syytää tuntitolkulla täysin tyhjänpäiväistä ohjelmaa, kunhan siinä ei ole mitään "pelottavaa". Kuitenkin Röllin ainoa pelottava puoli on se, että päähenkilö on hieman erikoinen*, ja että Mielikuvittelujaksossa esiintyy aika jännittävä karhu**.

Muu viihde

Syvällisen sisällön puute ei ole vieras ongelma vanhemmankaan väestön elokuvissa (ja nyt en puhu ns. aikuisviihteestä, joka on ihan oma sairas ilmiönsä). Itse asiassa elokuvat ja TV-sarjat ovat yhä tyhjänpäiväisempiä ja tyhjänpäiväisempiä. Nykyiset erikoistehosteet ovat synnyttäneet oikein typerällä 3d-mössöllä herkuttelemisen.

Missä sitten on ongelma?

Lapsen pitäisi mielestäni oppia joitakin asioita, joita "ukkonen syntyy tällä tavalla" ei opeta. Ensinnäkin lapsen tulisi oppia syvällistä ajattelua, sillä se helpottaa joka tapauksessa suurten, merkityksellisten, kysymysten hahmottamista. Toiseksi lapsen tulisi oppia ihmissuhdetaitoja, ja tämä pitäisi oppia paljon syvemmällä tasolla, kuin että jos pyydät anteeksi niin sinullekin tulee parempi mieli, tai jos lyöt toista, niin se ei enää leiki sinun kanssasi. Kolmanneksi lapsen tulis oppia ymmärtämään henkisiä ja hengellisiä arvoja, sillä se auttaa edellisissä opittavissa ja vie pohjaa nihilistiseltä maailmankuvalta ja narsismin älylliseltä oikeuttamiselta.

Kaikkein tärkeintä olisi lapsen kuitenkin oppia selkeä näkemys siitä, miksi hän on ehdottoman arvokas. Sillä ei ole mitään tekemistä urheilullisuuden tai kirjaviisauden kanssa. Jotkin tiedot esimerkiksi luonnon ihmeellisyydestä auttavat perustelemaan ihmisarvoa, mutta nekään eivät perusta sitä. Ei! Lapsen pitäisi oppia, että hän on elävä sielu, että hänessä on elävä henki ja että hän on rakastavan hengellisen*** persoonan elävä luomus!

Kolmisäikeinen ongelma ei ratkea

Mutta nimen omaan siinä mitä lapsen pitää oppia piilee syy siihen miksi lapselle ei haluta televisiossa opettaa sitä. Tämä aika on täynnä teofobiaa – Jumalakammoa. Nykyään Jumala on kirosana ja Jeesus on herjaus. Tämän takia puhetta hengestä pidetään vähintäänkin arveluttavana materiaalina. Tällöin ei voida puhua elämästä, sillä hengetön elämä on masentavampaa, kuin eloton ruumis.

Elämä täytyy siis piilottaa höpöhöpön taa. Elämähän toisi mieleen joko tyhjyyden, tai hengellisen ulottuvuuden. Hengellinen ulottuvuus taas toisi mieleen kummitukset, demonit tai Jumalan! Ja Jumala toisi mieleen Raamatun!! Tätä Suomi pelkää. Ja pelkääpä varsinkin, jos tätä vie askeleen eteenpäin. Raamattu nimittäin toisi mieleen luomisen, absoluuttisen moraalin ja Luojan oikeudet.

Loppusanat

On ehkä mahdoton tässä maailmassa saada lastenohjelmiin positiivista syvällisyyttä. Tämä johtuu osin Jumalakammosta****, joka taas on yksi nykyajan suurimmista vitsauksista. Lapset eivät voi näin ollen ikinä saada televisiosta eväitä ajattelemiseen. Asialla on hyväkin puoli. Se on siinä, että me jotka ymmärrämme tämän voimme panostaa siihen oikeaan tapaan opettaa lapsia.

TV on huono opettaja, joten isät älkää kulkeko siellä täällä, vaan ottakaa selkeästi aikaa lapsillenne. Äidit, laittakaa töllötin kiinni ja kertokaa lapsille kaikki. Aloittakaa ihan alusta. Kertokaa, että "Alussa Jumala loi taivaan ja maan..."

* Eli siis Rölli itsessään pelottaa vain niitä, jotka on onnettomuudekseen kasvatettu "normaaliuden" maailmassa. Samalla tavalla pelottaa tummaihoinen luokkakaveri, ja se likaisissa vaatteissa kulkeva poika, jolla on aina tukka sekaisin.
** Siinä myös esiintyy sopivan pelottava musta otus. Pelottavuutensa vuoksi mielikuvitusjakso tuli katsottua lapsena monta kertaa.
***ainakin merkityksessä joku, jossa on henki.
**** Tosin usein kristillisetkin lastenohjelmat lähinnä riisuvat Raamatun kuvaamista tapahtumista sanoman, mikäli mahdollista. Lasten kapasiteettia ei ehkä nykyään käsitetä.

Mielipiteenvapautta merkkiä Kirkko ja Kaupunki

  Kirkko ja Kaupunki -lehdessä (tästä lähin K&K) oli hiljan huvittava tapaus mielipideosastolla. Näin lehden sattumalta työpaikallani, ja evolutionistien epätoivoisuus löi minua naamaan niin että vieläkin toinen poski punottaa. Kysymys siis oli tietysti evoluutio-opista. Alustukseksi minun on vielä huomautettava K&K:n tavasta osoittaa omaa asenteellisuuttaan yleisönosastollaan esimerkiksi hankkimalla jokaista raamattumyönteistä tekstiä varten oman Simola-myönteisen vastineen. Tätä taustaa vasten katsoin myös lehden takasivua.

Evoluution vatsaitku

  Kaksi mielipidekirjoitusta herättivät huomioni. Sivulla esiintymisjärjestyksessä ensimmäinen oli informatiivinen kirjoitus koskien niin kutsuttujen mikroevolutiivisten (esim. koirien jalostuksessa saavutettu muutos) ja makroevolutiivisten (mikrobista mikrobiologiksi spekuloitu muutos) välillä. Se käsitteli informaation määrää yhdessä solussa, ja sitä mitä informaatio on. Toinen oli aiemminkin palstalla kirjoittaneen "teistisen evolutionistin" (vaikka onkin epäselvää uskoiko kyseinen henkilö Jumalaan tai jumaluuteen) kirjoitus. Jälkimmäinen lähti peruskoulu-lukio-pohjalta ja kommentoi sillä tasolla, että tiede on todistanut evoluution, koska koulusa sanotaan niin.

Pelastakaa soittomies Evo

  Jälkimmäisessä kirjoituksessa oli seuraavanlaisia ongelmia:

• Kevytmielisyys, sillä raamatun sanomasta tehtiin väitteitä jotka eivät sovi suorimpaan tulkintaan, eikä kirjoittaja selvästikään ollut tutkinut alkukielen sanojen merkitystä ja käyttöä muualla Raamatussa.
   
• Hyväuskoisuus, sillä kirjoittaja ei edes ajatellut, että kouluilla voisi olla ennakkoasenne suhteessa maailman syntyyn, tai että opettajat voisivat omata itse jonkun uskonvaraisen näkemyksen. Hän ei ilmeisesti ollut tutustunut tieteenfilosofiaan tarpeeksi edes tietääkseen, että kaikki tiede tarvitsee ennakko-oletuksia, joita ei voi sinänsä todistaa oikeiksi, kuten naturalismin, evoluution tai luomisen.
   
• Kömpelö päättelykyky, sillä kirjoituksessa hyväksyttiin koirien jalostus evoluution suoraksi todisteeksi, vaikka lapsenkin pitäisi huomata, että jalostamalla saadut muutokset eivät ole saaneet mitään uutta aikaan, vaan ovat vaurioittaneet vanhaa.
   
• Ristiriitaisuus, sillä ensin kirjoittaja sanoo, että genesis puhuu miljoonista vuosista, ja sitten hän tekee koko selittelynsä turhaksi väittämällä, ettei raamattu olekaan mitään inspiroitua Jumalan sanaa. Sama kun sanoisi, että Jeesus on messias, koska Raamattu sanoo, mutta ei koskaan noussut haudastaan, vaikka Raamattu niin väittääkin! Naurettavaa!

Perin Aatteen mies

  Silti K&K on laittanut tämän artikkelin mielipidepalstalleen ikään kuin nerokkaana vastavetona "kreationistihölynpölylle". Ehkä Simola toivoo, ettei joku kirkon raamattufoobikoista enään muista edellistä mielipidekirjoitusta luettuaan tämän seuraavan, vaan voi tuudittua rauhassa siihen, miten "peruskoulupohjaltakin jokainen tietää, evoluution olevan tosi". Ehkä K&K:ssa ei itsekään huomata miten köyhää jälkimmäisen artikkelin argumentaatio on. Toisaalta saattaa olla, että Simola on jo tilannut Esko Valtaojalta oman kirjoituksen. Kuka tietää?

Arvotaan arvoja

  Pääasia on, että kun Kirkko ja Kaupunki, käy virallisen tiedon miekka kädessään oikeiden kristittyjen kimppuun aseilla ei ole merkitystä, vaan asenteella!

Omapäisesti
Lassi Peltomaa

Sivuni seisovat, ja miksi

Enpä ole vähään aikaan postannut tänne mitään. Saattaa kuulostaa puuduttavalta, mutta syyni ovat kohtalaisen monimutkaiset. Kaiken kukkuraksi olen päättänyt tässä viestissä selittää tilannettani.

Minun kohdaltani kaikki varmaan alkoi, kun sain ensimmäisen oman soluni erään ajallisesti kaukaisen hedelmöityksen yhteydessä. Kuitenkin oli paljon ehtinyt jo tapahtua ennen sitä ja tarina kokonaan kerrottuna olisi liian pitkä.

Ehkä paras paikka aloittaa on lapsuus. Nyt tuntuu siltä, että elin lapsuuteni, niin kuin useimmat lapset, jonkinlaisessa pumpulimaailmassa. Sain kylläkin jo varhain tietää, että on monenlaisia setiä, ja tätejä, jotka haluavat lapsille pahaa, ja että kuolema on osa nykyelämää, niin kuin riitelykin. Kuitenkin sain elää siinä kuvitelmassa, että kaikki pitää pahan tekemistä pahana. Lapsuuteni ei ollut mitään mukavaa aikaa. Se oli täynnä loukkaantumista, ja tappelua. Kuitenkaan en saanut silloin tietää, miten paljon syvemmän laatuista pahaa ympärilläni tapahtui.

Tätä taustaa vasten voi ymmärtää nuoruuden itsevarmuuteni. Olin kasvanut maailmassa, jossa totuuden puolesta kannattaa taistella, ja ihmisiä kuitenkin kiinnostaa se, mikä on oikein. Mutta maailma ei suvainnut sitä. Mitä enemmän nostin arvojani esille, sitä enemmän sain huomata, etteivät ihmiset edes halunneet ajatella niitä.

 Herääminen sokeiden maailmaan

Kun ensimmäistä kertaa puhuin evoluution ongelmista, oli opettaja  järjestänyt minulle pienen yllätysvastustuksen. Tämä ei olisi ollut mitenkään omituista, jos minulle oltaisiin kerrottu asiasta etukäteen, mutta se oli ilmeisesti liian vaikeaa. Sain kasvaessani kuitenkin huomata, että mainittu evolutionismi oli ja on suomessa asia, jota ei saa kumota.

Kun ensimmäistä kertaa kuulin "seksiasioista", kuulin niistä täysin väärältä henkilöltä, ja täysin väärällä tavalla. Meitä alistettiin käsitykselle, että irtoseksi viisitoistavuotiaana on normaalia, ja pidättäytyminen avioliittoon epänormaalia. Tätä, kuten evoluutio-oppiakin, meille opetettiin ensin päivät koulussa, ja sitten illat televisiossa. Jos joku puhui muuta, niin hänet leimattiin meidän edessämme lukutaidottomaksi ja harhaiseksi ihmisvihaajanarsistiksi, joka syö vaikka äitinsä jotta väitetysti kuvitteellinen Jumala näyttäisi todelliselta.

Opin monen mutkan, ja paljon miettimisen kautta näkemään, että esiaviollinen seksi on vaarallista ja itsekästä. Tämä tapahtui vain liian myöhään. Olin jo sekoittanut tunne-elämäni, ja kannan opetushallituksen lahjoittamia vammoja tänäkin päivänä.

Missä mättää

Tässä on vain muutama asia, jossa älyttömyyksien kiistäminen on kiellettyä, mutta miksi en sitten ole kirjoittanut enempää? Eikö vapauden riistäminen johdakaan raivokkaampaan taisteluun?

No minähän olen yrittänyt kirjoittaa. Minulla on odottamassa ainakin kolme keskeneräistä kirjoitusta siitä miten leväperäinen suhtautuminen SETA:lla on tieteelliseen tutkimukseen, ja muutama kirjoitus joissa käsittelen nimen omaan evoluutio-opin seurauksia ja sen epärehellistä tuputtamista. Eikä siinä ole kaikki. Ongelma on, etten saa kirjoituksiani valmiiksi, koska sen propagandakoneiston, jota vastustan, suuruus ja epäinhimillisyys ahdistavat minua. Kuvaan seuraavassa tunteitani suomen propagandakoneistoa kohtaan:

"Kun kohtaan tämän  narsistisen hirviön, täytyn vihalla. Mutta vihani ei kykene kohdistumaan hirviötä kohtaan, sillä hirviö on liian suuri, ja tunteeton. Se kohdistuu propagandahirviön sijasta sen sätkynukkeihin – näihin onnettomiin ihmishahmoihin, jotka ovat antautuneet sen lumoihin, kun heillä ei ole ollut muuta mahdollisuutta. Sääliä minä haluaisin heitä kohtaan tuntea, mutta se on niin vaikeaa. Miten he saattavatkaan olla niin sokeita, että he uskovat niin köykäiset valheet? Miten he eivät huomaa, että he ovat propagandan pelinappuloita, vaan syyttävät kaikkia hirviön vastustajia sellaisiksi? Mikä oikeus heillä on olla niin tyhmiä? He hymisevät vain pehmustetuilla hierontatuoleillaan, samalla kun he aiheuttavat niin suurta kärsimystä toisinajattelijoille, ja jopa omille tovereilleen. Kuitenkin he ovat vain säälittäviä ihmishylkiöitä joilla oli riittävästi valoa, mutta jotka kieltäytyivät näkemästä ja siksi ovat puolustusta vailla."

Lopetus

Olen siis ahdistunut. Kirjoittaminen ei auta siinä yhtään. Mitä enemmän kirjoitan, sitä enemmän kohtaan henkistä ja hengellistä vastustusta. Mitä enemmän haen tietoa, sitä selkeämmin näen, kuinka valtavan koneiston kanssa kamppailen. Lannistun, enkä voi nousta. Pieni uskoni Jeesukseen pitää minut hengissä, mutta se on niin pieni. Olen siis ollut kirjoittelematta, en siksi, että minulla ei olisi mistä kirjoittaa, vaan siksi, että minulla on liian paljon mistä kirjoittaa, ja liian vähän hyvää sanottavaa siitä kaikesta.

Ehkä minun pitää tässä tilanteessa pyrkiä lähemmäksi Herraa. Ehkä Jeesus voi kertoa, mikä minun puolellani menee vikaan. Ehkä Jeesus voi opettaa minua rakastamaan niitäkin, jotka ovat valheen puolella. Ehkä se on se mitä tarvitsen...

Teidän
Lassi Peltomaa

Apologetiikka joka puri omaa nilkkaa

Apologian pitäisi tarkoittaa uskonpuolustusta. Sen pitäisi rohkaista niitä, jotka kaipaavat tukea uskolleen ja antaa tietoja niille, jotka haluavat osata perustella uskonsa. Suuri(n?) osa suomalaisesta "apologeettisesta" kirjallisuudesta kuitenkin pikemminkin masentaa uskossaan horjuvia ennestään, ja auttaa vain ajamaan epäilijät pois ainakin kristinuskon ovelta. Missä on vika, kun älyllisesti vähänkin johdonmukainen maallikko joutuu hakemalla hakemaan apologetiikkaa, joka ei tyrmää hänen uskonsa perustusta?

Minne menet Perussanoma?

Siitä on jo jonkin aikaa, kun etsin apologeettista kirjallisuutta Perussanoma Oy:n internet-sivuilta. "Ja Jumala loi tieteen..."-sarjan kuvaus oli jo aikaisemmin ajanut minut pois sivuilta, mutta tutkin vielä Humanitas-sarjan kirjojen esittelysivuja. Kuten sanoin, siitä on jo jonkin aikaa, mutta niillä sivuilla törmäsin sellaiseen Raamatun ilmoittamaan luomiskertomukseen uskovien pilkkaan, etten voi sitä antaa ikinä anteeksi* (paitsi vissiin taivaassa). Kreationisteja käsiteltiin siinä niin halventavalla tavalla, että en toivoisi sellaista kohtelua naturalistiselle darvinismillekaan (eikä toivonut kyseisen kirjan kirjoittajakaan).

Epäuskollisen tulkinnan ongelma

No hyvä on. Joku saattaa tuntea halveksuntaa sellaista näkemystä kohtaan, jota minä itse kannatan. Eikö ole mahdollista, että joku apologeetta joka vastustaa kreationismia, arvostaakin raamattua, niinkuin minäkin? Siihen on yksi vastaus, ja se vastaus on raikuva... ei! Kristinuskon perusperiaate on, että raamattu on Jumalan sana. Toinen perusperiaate on tietenkin, että Jumala on kaikkivoipa ja hyvä, eikä koskaan valehtele.

Ensimmäistä mooseksenkirjaa, joka siis kuvaa luomisen vedenpaisumuksen, ja kielten sekaantumisen, ei käsitellä missään raamatun kirjoituksessa kuvainnollisena. Itse asiassa Aatamista alkava sukuluettelo jatkuu aina Jeesukseen saakka. Tämä on osoitus siitä, että Jeesus oli se Aatamille ja Eevalle luvattu naisen siemen, joka murtaa käärmeen pään. Aatami taas esitetään historian henkilönä, jota edelsi luominen, ja jonka kuoleman jälkeiseen aikaan sijoittuu maailmanlaajuinen vedenpaisumus. Kumpaankaan näistä ei ns. teistinen evoluutio usko, ja jos uskoo toisen, on uskottava toinen.

Luomisen kaikki kuusi päivää päättyivät yöhön ja uuteen aamuun. Lisäksi luominen, eteni asteittaisessa järjestyksessä, jota yksikään itseään kunnioittava evolutionisti ei hyväksyisi (itseään kunnioittava kristitty kylläkin). Vedenpaisumus on vielä pahempi. Koska se on selkeästi esitetty globaalina tapahtumana (selviytyjille esimerkiksi rakennettiin arkki, eikä niitä lähetetty naapuriseudulle), sen seurausten on täytynyt olla massiiviset. Useimmilla mahdollisilla vedenpaisumuksen seurauksilla (esim. fossiilit, hiidenkivet ja maaöljy) on evolutionistinen vaihtoehtoselitys ja toisinpäin. Toisin sanoin, jos toinen on totta niin toista on hankala perustella.

Tyhjän puolustamisen ongelma

Kuitenkin sitä, että tämä historialliseksi tarkoitettu kirja olisi pelkkää vertauskuvaa, monet kristityt pitävät ainoana oikeutettuna ajatuksena. Ja tämän sitten pitäisi puolustaa kristinuskoa? Miten joku voi puolustaa Jumalaan uskomista, jos Jumalan sanaa ei saa ottaa niin, kuin se on tarkoitettu? Yleinen ajatus on, että "tiede"** auttaa meitä tulkitsemaan Raamattua oikein. Luullaan, että evoluutio-oppi auttaa meitä näkemään mitä Raamattu on todellisuudessa tarkoittanut.

Mainitsin jo jotakin sellaista, jonka maallikkokin huomaa olevan sovittamatonta evoluutiouskon ja Genesiksen (= 1. Mooses) välillä. Jo mainitsemillanikin esimerkeillä voi selvästi osoittaa, mistä tällaisessa tulkinnassa on kyse. Jos Raamatun pitää väittää jotakin päinvastaista, kuin mitä rehellinen lukija voi siitä ymmärtää, niin väittääkö se mitään? Ei. Yhtä hyvin voisi sanoa (ja nykyään sanotaankin), että "Tieteellinen konsensus on sitä mieltä, että Jeesus ei noussut haudastaan. Näin ollen Raamattu ei suinkaan väitä, että jeesus olisi kirjaimellisesti herätetty kuolleista."

Ymmärrätkö? Ongelmaksi nousee se, että mitään väittämää, kirjoitettua tai julkilausuttua, ei voi todistaa millään merkityksellisellä tavalla todeksi, jos argumentoidaan ikään, kuin se ei tarkoittaisi yhtään mitään. Jos joku voi tarkoittaa kahta täysin vastakkaista asiaa (evoluutiota ja luomista) se ei yleensä voi tarkoittaa yhtään mitään. Teistinen evoluutio on siis sama kuin perustaisin uskoni säätiedotuksen luotettavuuteen sen varaan, että siinä sanotaan "huomenna on luultavasti säätä".

Missä kulkee mahdottoman raja?

Vielä yksi asia tuli tässä kirjoitellessani mieleen. Oletetaan että on Jumala, joka ei kykene luomaan maailmaa ilman miljoonien vuosien verenvuodatusta. Oletetaan, ettei hän osaa kertoa muovaamalleen ihmiselle, mitä menetelmää hän luomisessa käytti, vaan ihminen joutuu itse päättelemään koko sotkun. Oletetaan, että hän ei pysty hukuttamaan koko maailmaa, vaikka haluaisi, vaan uskottelee vain tekevänsä niin. Minun mielestäni, sellainen Jumala ei pystyisi syntymään omaan maailmaansa neitsyestä, eikä elämään kovinkaan hääppöistä elämää, eikä sovittamaan meidän syntitaakkaamme. Kaikista vähiten hän kykenisi heräämään kolmantena päivänä kuolleista!

Loppusanat

En halua perustaa uskoani raamattuun joka on puolillaan täysin merkityksetöntä kirjoitusta, mutta onneksi minun ei tarvitse. Raamattu on täysin selkeä, ja hyvin radikaali viestissään alusta loppuun.

En halua uskoa Jumalaan, joka maagisesti oppii tekemään ihmeitä aivan historian loppusuoralla, mutta onneksi minun ei tarvitse. Jumala ilmoittaa selvästi, että hän on luonut maailman yhdellä valtavalla ihmeellä heti alussa.

En halua hylätä kristinuskoa, mutta onneksi minun ei tarvitse. Jos ihminen ei tulkitse maailmaa pelkän auktoriteettiuskoon perustuvan naturalismin silmin, hän löytää vedenpaisumuksen jäljet, rappeutumisen todellisuuden, ja alkuperäiskansojen yhtäpitävän todistuksen luomisesta, ja tulvasta. Usko maailmaan joka ei olisi raamatun ilmoittaman luomisen tulos on itsessään uskonliito eikä pelkkä -hyppy.

Loppuviesti Perussanomalle

Mitä tulee Perussanoman "apologeettisista" kirjoista vastaaviin henkilöihin, suosittelisin heitä kyseenalaistamaan rohkeammin yleisen evoluutioteorian haurasta mutta monimutkaista ismiverkkoa. Suosittelisin heitä myös tutustumaan rohkeampaan, radikaalimpaan raamattuun, ja muodostamaan sen kanssa häpeämättömämmän täysivaltaisen suhteen. En panisi pahitteeksi sitäkään, jos he pyörähtelisivät hetkeksi sen pienen evo-piirin ulkopuolelle, ja tarkkailisivat maailman menoa hiukan löyhemmillä ennakkoasenteilla.

Huonompi uutinen heille on, että ennemmin toivoisin heidän kokonaan hylkäävän uskonsa, ja kirkon, kuin johdattavan enää yhtäkään heikommista veljistä tuolle teistisen evoluution polulle, joka vie vääjäämättä vain yhteen suuntaan: Kristinuskon ulko-ovelle. Eniten toivoisin heidän kuitenkin tekevän parannuksen, mutta vain he voivat päättää oman suuntansa.


Kuinka suuren sukupolven me olemmekaan heidän tähtensä jo menettäneet.

Katsaus hämmentäviin termeihin

Tätä artikkelia olisi tarkoitus kasvattaa pikkuhiljaa, joten lisäyksiä on luvassa. Tämä on jo toinen versio.

Sanojen meriktykset saavat minut välillä hämilleen. Muutamia erikoisempia sanoja:

Ateisimin omituiset termit

Kosminen evoluutio:
Ns. "kosmista evoluutiota" saa kutsua "kosmiseksi evoluutioksi" vain jos itse uskoo "kosmiseen evoluutioon". Muuten yhdistää kuulemma evoluution johonkin, joka ei mitenkään siihen liity. 

Vapaa-ajattelija:
Vapaa-ajattelija on henkilö joka evoluutioaivopesun tuloksena, tai mahdollisesti (nykyisin hyvin pieni mahdollisuus) ilman ulkoista painostusta uskoo, ettei ole mitään Jumalaa, tai jumalia, ei henkistä ulottuvuutta, ei ruumiintoiminnoista erillistä mieltä, eikä näin ollen vapaata ajattelua.

Kulttuurinen evoluutio:
Kulttuurisella evoluutiolla tarkoitetaan kulttuurin muuttumista ja rakentumista kuvitteellisessa esihistoriassa, vaikka toisaalta sillä tarkoitetaan muutoksia joita me näemme nykyaikana. Jostain kummasta syystä nämä yhdistetään toisiinsa, ja sitten vielä yleiseen evoluutioteoriaan. Eli se miten valtavasti panostamme turhaan yhteisömme rakentamiseen, liitetään siihen, miten kaikki korkeakulttuurit ovat aikanaan syntyneet (vielä suuremman panostamisen tuloksena?), ja tämä taas liitetään lajien kehittymiseen toisistaan ilman minkään älyllisen olennon pienintäkään panostusta.

Mikroevoluutio:
Mikroevoluutiolla tarkoitetaan pieniä muutoksia joita kerääntyy lajien perimään. Joitakin muutoksista on pidetty evolutionistien piirissä hyödyllisinä, tai jopa eteenpäinvievinä. Suurin osa muutoksista tunnustetaan joko taantumiseksi, tai informaation kannalta merkityksettömiksi. Muutama pieni rajatun ryhmän mielestä edistyksenomainen askel siis oikeuttaa sanan evoluutio.

Älyllisesti eheä ateisti:
Älyllisesti eheiksi ateisteiksi kutsutaan yleensä niitä ateistisen uskon edustajia, jotka sanovat, että kaikki on loppupäässä kemiallisten reaktioiden tulosta ja uskovat evolutionismin oppeja, mutta eivät ole tappaneet ketään. Ateismi taas loogisesti nähtynä väittää, että mitään elämää ei ole, joten näin ollen ei voi olla mitään syytä "elää". Miten nämä asiat nyt voisi sovittaa keskenään.

Uskonnoton:
Sana jota käytetään ihmisestä, joka uskoo sokeasti, suureen evoluutioon, joka pystyy samaan aikaan säilyttämään elämän miljoonia vuosia ja kehittämään suunnitellulta näyttäviä rakenteita.


Tieteellinen maailmankuva:
Usko siihen, että kaiken voi selittää vain naturalistisilla syillä. Tätä maailmankuvaa kannatetaan agressiivisesti huolimatta siitä, mitä kokeellinen tiede sanoo.

Tieteen popularisointi:
Viittaa yhden tieteentekemistä haittaavan, ja akateemista vapautta nujertavan uskonvaraisen näkemyksen pönkittämiseen kansalle argumenteilla, jotka yleensä eivät kuulu esittäjänsä asiantuntemuksen piiriin.

Tieteisusko:
Näkemys, jonka mukaan ateismi selittää kaiken, on omaksuttu jo ennen, kuin ateismia ollaan edes yritetty tieteellisesti falsifioida. Jos tiede ei ole voinut todistaa tieteisuskoa, niin miksi siinä uskotaan "tieteen kaikkivoipaisuuteen".

Etiikan omituiset termit

Eutanasia:
Eutanasia tulee sanoista jotka merkitsevät "hyvää" ja "kuolemaa". Käytännössä eutanasiassa ihminen tapetaan ennen, kuin hän luonnollisesti kuolisi. Mitenköhän kuoleman laadusta voidaan tehdä suoria johtopäätöksiä, ottamatta kantaa potilaan kuolemanjälkeiseen elämään.

Rakastelu:
Rakastaminen on kokonaisvaltaista, ja sen voi antaa vain joko kokonaan tai ei ollenkaan. Ongelma moninkertaistuu silloin, kun "rakastellaan" ennen avioliittoa. Riistäminen ei ole edes pikku-rakastamista (rakastella = pikkurakastaa, rakastaa kevyesti/ toistuvissa puuskauksissa).

Sateenkaariliike:
Sateenkaariliike on uppiniskainen joukko idealisteja, jotka ajattelevat, että kaikki "homot" voivat paremmin vain kun heidät on kahlittu homoseksuaaliseen elämäntyyliin vieläpä juuri tietynlaisessa avioliittoa imitoivassa parisuhteessa. Sateenkaariliike ei hyväksy eriäviä näkemyksiä suuntaan eikä toiseen. Sateenkaareen sen kuitenkin hatarasti yhdistää sen oppien näköharhanomaisuus, sekä sen taipumus suvaita sisällään kaksi täysin ristiriitaista näkemystä homouden synnystä: toinen koululaisia ja toinen akateemista väkeä varten.

Vihapuhe:
Termi, jota käytetään, kun halutaan yllyttää ihmisiä hyökkäämään toisinajattelijoita kohtaan. Termi ei yleensä viittaa vihapuheeseen, vaan asialliseen esitykseen, joka kuitenkin kajoaa johonkin petoksella varjeltuun tabuun. 

Raskauden keskeytys:
Hyvin sävytön tapa ilmaista "syntymättömän lapsen tappaminen, ja kuolleen synnyttäminen". Abortin läpikäyneet äidit, eivät useinkaan valitsisi näistä kahdesta termiä "raskauden keskeytys".

Homoseksuaali:
Nimitys, jolla tietynlaisia tuntemuksia omaava saattaa haluta leimata itsensä "synniksi", ettei hän vain olisi "langennut, haavoitettu ihminen". Jos hän ei halua leimata itseään tällä nimityksellä, häntä pidetään häpeällisenä, ja kaikin tavoin halveksuttavana.

Yhden yön juttu:
Typerä seksuaalisuuden harhapolku, jonka henkisiä seurauksia kannetaan vielä vuosienkin päästä. 

Kaveriseksi:
Tehokas tapa pilata kehittyvä kaverisuhde. Nimitys ehkä perustuu sanontaan "kaverille ei jätetä", joka itsessään on satiiri. Todellisuudessa kaveria ei pitäisi käyttää "hyväksi" tavalla, joka pilaa kummankin osapuolen henkisen hyvinvoinnin.


Suvaitsevaisuus:
Suvaitsevaisuus on sitä, kun suvaitaan vain yleisesti hyväksytty mielipide, eikä esimerkiksi suvaita uskonnonvapautta, akateemista vapautta, lapsen oikeutta syntyä elossa, homoseksuaalisten tunteiden vaivaamien auttamista eikä toisinajattelijoita.

Uskonnon omituiset termit

New Age:
Ilmeisesti vanhoista noita-, ja epäjumalanpalvonta-opeista tekee jotenkin uusia se, että niitä sekoitellaan mielivaltaisesti, ja mukaan sirotellaan hieman kuvitteellista teknologiaa.

Historialliskriittinen (raamatun)tutkimus:
Ymmärrän sanat historiallis ja kriittinen, kun historiaan suhtaudutaan kriittisesti, vain koska ei haluta suhtautua kriittisesti äärinaturalismiin. Sana tutkimus pistää silmään.

Fundamentalisti:
Fundamentalisteiksi kutsuttiin alun perin vain ihmisiä, jotka uskoivat, että Raamattu kuuluu ottaa tosissaan. Nykyisin sitä käytetään muslimiterroristeihin (joiden väitetään toimivan Koraanin vastaisesti), Raamatun jossain mainitseviin ateistimassamurhaajiin, ihmisiin joiden kaikki mielipiteet eivät välttämättä ole täysin liberaaleja, ja ihmisiin jotka uskovat Raamatun käsityksen alusta loppuun. Mitä näillä ylipäätään on yhteistä?

Liberaali kristitty:
Henkilö, joka on kastettu kirkon toimesta, mutta ei usko yhteenkään raamatun opetukseen, eikä pidä kristinuskoa, niin kuin se on tähän asti ollut, totuudenpitävänä. Useat näistä henkilöistä yrittävät ajaa kristityt pois kirkostakin. Eli mitä nimitys kristitty tekee tässä.


Kulttuurikristitty:
Kulttuurikristitty kelpaisi terminä, jos sillä tarkoitettaisi niitä, jotka kulttuurin vaikutuksesta uskovat kristillisten oppien totuudellisuuteen. Sillä kuitenkin tarkoitetaan niitä, jotka saattavat harjoittaa, jotain kristillisperäisen kulttuurin muotoa, mutta eivät ole kristittyjä, vaan vastustavat kristinuskoa.

Odottaa se sittenkin!

Miksi tämä kirjoitus

 TRO-liike* saa osakseen paljon pilkkaa ja paljon välinpitämättömyyttä... sekä joitakin kehuja. Koulujen seksivalistus sen sijaan saa osakseen suurta luottamusta. Jopa niin suurta, että tänäkin vuonna tuhannet koululaiset käyvät sitä läpi ilman, että juuri kukaan viitsii olla huolestunut. Puhuinko äsken ohi suuni? No se varmaan riippuu mistä katsoo.

 Valtamedia on yksiselitteisen myönteinen lähes kaikelle maailman irstaudelle, mutta onhan meitä muitakin. Meidät on tungettu sinne marginaalien varjoihin, missä saa huutaa kovaa, että edes yksi hetkeksi näkökenttäänsä kaventavista aatteiden ja oppilauseiden syvyyksistä herpaantunut reportteri meidätkin aavistaa, mutta meitä on. Me olemme ihan oikeita ihmisiä, jotka olemme ihan oikeasti eri mieltä koulujen seksuaalikasvatuksesta, ja ihan oikeasti kannatamme sitä, että tosirakkaus odottaa.

 On ehkä hyvä koulu ymmärtäväisyyden opettelulle olla näinkin perustavasta asiasta enemmistön kanssa eri mieltä. (Tosin siinä koulussa on liiankin helppo repuuttaa.) Itse on mahdotonta ymmärtää, miksi toinen ajattelee noin, ja toisen on mahdotonta ymmärtää, miksi itse ajattelee näin. Kaikkein mahdottominta on perustella oma näkemys toiselle, niin että toinen ymmärtää sen. Toinen ajattelee, että miten niin muka ei voi ikinä luottaa toiseen ennen avioliittoa, ja itse ajattelee, että miten muka voi ottaa toiselta ja antaa toiselle koko kehon ilman että liitto on lopullisesti lyöty lukkoon.

 Jälkeenpäin sitten, kun on monet piiitkät väittelyt käyty, tulee mieleen pari(sataa)kin hyvää argumenttia, jotka olisi voinut keskustelussa käyttää (ja todeta hyödyttömiksi). Ja tähän on sitten tultu. Blogivaiheeseen (Blogivaihe: kun kaikki on jo sanottu, ja haluat sanoa lisää!).

Perusteisiin

 Tämä ei ole mikään poikkitieteellinen selonteko. Sen ovat muut tehneet jo paremmin. Tosin saatan viitata tässä artikkeleihin, jotka koskevat tieteellisiä tutkimuksia. Ennen kaikkea tämä on hahmotelma, niistä omakohtaisista argumenteista, jotka perustuvat ensisijaiseen kokemukseen ja loogiseen päättelyyn. Päättelyni on edelleen, kuten aina ennenkin, syntiinlangenneen ihmisen päättelyä, mutta minkäs teet? Tarkoitus ei ole selittää, miksi te syntiset olette niin inhottavia (,vaikka minulla on kyllä kokemusta itsestäni, ja tiedän että olen sekä syntinen, että inhottava), vaan kertoa miksi minun mielestäni tosirakkauden olettaisi odottavan.

 1. Esiaviollinen seksi on epäromanttista

 Ajatuskin siitä, että Aino on juuri luovuttanut neitsyytensä, ja Jari sanoo vain "No tällä kertaa mä himoitsin sua, mutta katotaan sitten seuraavalla kerralla, josko mä sillon himoitsenki enemmän Liisaa." ällöttää. Samoin ällöttää ajatus siitä, että Jari, murjaisee Liisalle ennen yhdyntää, että "Tää penis onki tutustunu jo Ainon ja Ellin vaginaan. Nyt kokeillaan taas miltä sun vaginas tuntuu."

 Odotat varmaan minun sanovan esiaviollista seksiä yhtä ällöttäväksi. Mutta itse asiassa se on vielä ällöttävämpää. Se on kuin Jari hokisi koko yhdynnän ajan "Katotaan nytte kuinka kauan kiinnostat. Katotaan nytte kuinka kauan kiinnostat. Ehkä mä voisin kohta kokeilla jo jotain toista.". Asiaa ei muuta se, että pari "tietää, että he ovat oikeat toisilleen," sillä se totuus, että molemmilla on kaikki mahdollisuudet "vaihtaa parempaan" ei häviä. Eikä se, että silloin toinen jää yksin, muutu myöskään.

 Lisäksi kumpikin on jo sen jälkeen "kokeiltu". Jos ollaan toisen kanssa naimisissa, ja ollaan toiselle menetetty neitsyys, niin silloin oma puoliso ei voi olla ainut, joka tuntee itsen seksuaalisesti. Jos menet alkuasukasheimon pariin, ja saat siellä vaimon, et ilahdu siitä, jos jokainen kylänmies taputtaa selkään ja sanoo "Muistankin vielä kun itse makasin ensimmäistä kertaa hänen kanssaan. Hän on ihan kohtuuhyvä kumppani.". Uuden vaimosi intiimit paikat eivät silloin enää olekaan intiimejä.

2. Esiaviollinen seksi on liian aikaista

 Antaisiko kukaan nainen miehensä koskea itseensä, jos tietäisi, että tällä on sairas huumorintaju, tämä vihaa häntä, ja tälle hänen hyvinvointinsa on täysin yhdentekevää. No eipä varmaankaan. Mutta miksi ihmeessä sitten "mennään sänkyyn" ihmisen, josta ei voi tietää, onko hänellä ruma mieli, vihaako hän sinua, tai viittaako hän sinuun kintaalla, kanssa.

 Avioliiton solmiminen on voimakkain tapa sanoa uudelle puolisolle, että "Minä rakastan sinua". Näin ainakin, jos ymmärretään että avioliitto kestää "kunnes kuolema teidät erottaa", ja sitä pitää siksi vaalia ja suojella. Avioliitto on lisäksi velvoitus muille ihmisille suojella liittoa. Jos tämä onnistuu, on puolisoiden pakko muuttua ikään kuin "Jumalan kuvan kaltaisuutta päin". En ole tietoinen mistään muusta tavasta löytää itselle täydellisen kumppanin kuin tämä muuttuminen.

 Avoliitto ei paranna asiaa, vaan pahentaa. Se solmitaan silloin, kun kypsyydestä ei voi puhuakaan. Avopuolisosta tietää ainakin, että se ei rakasta tarpeeksi suostuakseen taistelemaan suhteen puolesta loppuun asti. Jo tämä yksin kertoo sen, ettei suhde ole valmis seksille. Lisäksi hänestä tietää jo valmiiksi, että hän vihaa toista osapuolta niin paljon, että on valmis kajoamaan häneen, ja sitten sanomaan: "Sehän oli vain kokeilua.". Sellaisessa välinpitämättömyydessä suhteen toivo on olematon.

 Olen myös lukenut, että seksi pysäyttäisi tutustumisen, jolloinka sen edeltämä avioliitto olisi lähes tuomittu sortumaan siihen, että puolisot eivät koskaan tunteneet toisiaan. Tämä menee osin maallikkona pääteltävien seikkojen ulkopuolelle, mutta osittain sen saa selville jo miettimällä, mitä seksiä harrastava poika/tyttöystävä tekee. Tutustuukopahan hän toisen sieluun (/luonteeseen), vai onkohan toisen keho siinä kokeilun kohteena. (Suurin osa avioliitossa vietetystä ajasta, on elämistä toisen sielun ja persoonan - ei pelkän kehon - kanssa)

3. Esiaviollinen seksi on epäreilua

 Tiedetään, että jokainen seksisuhde, joka päättyy vaurioittaa kipeällä tavalla niitä biologisia tekijöitä, joiden tehtävä on pitää aviopari yhdessä**. Kyse ei siis ole mistään yliluonnollisella pelottelusta, eikä mistään evoluutiosta (sillä evoluutiolla ei kuitenkaan ole mitään merkitystä niillekään, jotka siihen uskovat), vaan biologiasta, ja fyysisestä rakennesuunnitelmasta. Omien fyysisten rajojen rikkominen olisi jo tarpeeksi paha ongelma, mutta samalla ollaan epäreiluja toista kohtaan.

 Kumpikaan ei tietenkään loppupeleissä voita, vaikka kuinka niin ajattelisikin. Kuitenkin kumpikin tekee epäreilun teon toista kohtaan. Kumpikin sanoo "minä otan sinulta nautinnon, mutten anna nautintoni turvallisuudesta takeita.". On epäreilua ottaa toiselta jotain, jos ei kykene maksamaan takaisin, ja toisen kehosta ainoa oikea hinta on oma elämän kestävä sitoutuminen. Oma keho ei riitä maksuksi, eikä vuokrasuhteita ole.

 Mutta se ei lopu siihen. Kuinka paljon taakkaa oikein olet valmis antamaan sinulle tuntemattoman ihmisen kannettavaksi? Jos sinä eroat "rakkaastasi", niin onko kohtuullista, että hänen tuleva puolisonsa, vaikka olisi itse täysin yksiavioinen, joutuu elämään jonkun kanssa, joka ei ole täysin hänen. Jos vastustat polygamiaa***, niin olet velvoitettu vastustamaan myös esiaviollista seksiä, koska kummassakin toinen jakaa kaikkensa useamman kuin yhden kanssa.

4. Esiaviollinen seksi on vastuutonta

 Missä tahansa tilanteessa jossa ihminen liikkuu vaaravyöhykkeellä, lasketaan häneltä vastuuttomaksi, jos hän jättää yhdenkään asianmukaisen turvavälineen ottamatta mukaansa. Kuitenkin, kun kyse on perheen (ja sitä kautta lasten, ja sitä kautta yhteiskunnan, ja sitä kautta tulevien sukupolvien) turvallisuudesta, käy ilmeisesti äärimmäisellä riskialueella hyvin minimisuojavarustus. Miten tämä on edes mahdollista?!

 Mainitsin jo aiemmin biologiset tekijät, joiden pitäisi pitää pari yhdessä, ja parin oman häilyvästi mahdollisen avioliiton onnettomuuden. Eräässä artikkelissa**** myös huomautettiin, että avioliittoon perustuvassa perheessä vain voidaan tutkitusti paremmin. Nämä asiat ovat oleellisia irtoseksin kannalta, mutta koska kokemus osoittaa, että mikä tahansa parisuhde voi päättyä, vaikka se olisi kestänyt jo kolme tai viisi vuotta, ne ovat oleellisia myös seurustelun ja avoliiton kannalta.

  4.2 Avioliiton erityisasema

 Miten avioliitto sitten olisi asia erikseen. Yksinkertaisesti siksi, että se on viimeinen mahdollinen sinetti. Kun Raamattua vielä kunnioitettiin euroopassa, avioliitto oli hyvin pitävä, koska sitä ei saanut rikkoa*****. Nytkin avioliitto on muita liittoja vahvempi, koska se on niin selkeä. Mummisi tietää, että olet lupautunut hänelle loppuiäksesi. Vanhempasikin tietävät sen. Jopa serkkusi, työkaverisi ja monet ihmiset jotka eivät ole koskaan tunteneetkaan sinua tietävät juhlallisen lupauksesi. Avoliitossa, edes puolisosi ei tiedä sitoutumistasi. Pikemminkin hän tietää, että sanoit, "pidetään takaportti avoinna".

 Itse uskon, että avioliitolla on myöskin Jumalan siunaus, jota pitää käyttää kaikissa tilanteissa liiton hyväksi esim. rukoilemalla viisautta ja rakkautta toista kohtaan. Avioliitossa on siis kyse huolellisesta henkisen selviytymisen puolustamisesta. Ylimmän ja toimivimman suojavälineen käyttöönottamisesta muiden rinnalle. Tämä täytyy ehdottomasti tehdä ennen kuin astutaan intiimiyden vaaravyöhykkeelle!

Loppusanat

 Tuossa nyt oli joitain perusteita, jotka saavat minut vastustamaan esiaviollista seksiä, ja kannattamaan todellista rakkautta ja odottamista. Yksittäisistä tiedollisista perusteista, saavat tukea monet pääteltävät perusteet, joten anna anteeksi eräiden lähtökohtien toistaminen. Toisto seuraa siitä, miten yksi asia voi vaikuttaa moneen.

 Tärkein peruste itselleni on kuitenkin vielä mainitsematta. Esiaviollinen seksi on nimittäin Raamatun vastaista. Raamatun vastaisiin asioihin kuuluu moni muukin asia, kuten toisen satuttaminen yleensä, väärän todistuksen antaminen ja varastaminen. Me kaikki olemme tehneet ainakin joitakin näistä. Itse olen jollain - joko henkisellä, hengellisellä tai fyysisellä - tasolla tehnyt kaikkia niistä.  (Ei. Minä en ole murhannut ketään, mutta olen kyllä sanonut toista idiootiksi ja se on Raamatun mukaan sama asia.) Tämä ei kuitenkaan ole syy hakata elämää rikki yhä uudelleen.

Ja hiljaa hiipii yö...

Sitä ei aina osaa itse sanoa kaikkea parhaiten. Itse ei aina tiedä mikä vaikuttaa mihin millä tavalla. Olen pitempään sanonut muilla tahoilla sitä, että kun hyväksymme abortin, ei ole kaukana pienten lasten tappaminen; kun hyväksymme pienten lasten tappamisen, ei ole kaukana vammaisten tappaminen* ja kun hyväksymme vammaisten tappamisen... Niin. Kuka meistä nyt lopulta määrittelee, mitä vammaisuus on: sehän voi olla vaikka määritelmä tietylle mielipiteelle, ta uskolle.

Mistä se johtuu? No, vielä viimepäiviin saakka ajatukseni oli yksinkertaisesti, että kun poistamme moraalilta tukevan pinnan, se luisuu. Kun sanomme, ettemme tapa ihmisiä, koska he voivat tuntea sen, tai koska se on lajimme evoluutiolle pahasta, tai koska menetämme tulevaisuuden mahdollisuuden niin emme lopulta perustele tappamatta jättämistä mitenkään.

Jos tunteet ovat vain sähkökemiallisia reaktioita (väite jota pidän emävalheena), niin mikä erottaa ne laadullisesti esimerkiksi sähkölampun palamisesta? Jos joku on evoluutiolle pahaksi, niin miksi meidän pitää evoluutiosta välittää? Jos menetämme tulevaisuuden mahdollisuuden, niin ketkä oikein menettävät tulevaisuuden mahdollisuuden.

Olen ajatellut, että ateismin, jota käytetään oikeuttamaan sekä abortit että eutanasia, mukaan ei ole itseoikeutettua elämää. Ateistit yrittävät aina määritellä elämän. Ateismin viitekehyksessä se vain on sama, kuin yrittäisit määritellä vaaleanpunaisen elefantin, jolla on Tarja Turusen lauluääni. Toisin sanoen se ei ole asian (elämän) itsensä määrittelyä, vaan illuusion määrittelyä (mikä saa meidät kutsumaan itseämme eläviksi).

Jos tarkoituksemme on arvostaa elämää, ja siten pidättäytyä järjestelmälliseltä ihmisryhmien tappamiselta, meidän täytyy käyttää elämästä niitä kahta rumaa sanaa: elämä (itsenäisenä terminä, jota ei voi hajoittaa pienempiin osiin), ja pyhä. Nämä sanat eivät ajatusteni mukaan voineet mahtua johdonmukaisen ateistin päähän. Olen yhä samaa mieltä, mutta en silloin voinut ymmärtää ongelman koko laajuutta.

Olen nimittäin saanut huomata, että tuolla jossain oppineiston ihmeellisessä maailmassa on oikeasti minua viisaampia ihmisiä. J. Budziszewskin kirjoittama, ja Tapio Puolimatkan suomentama Tätä emme voi olla tietämättä -kirja on todellinen aarre. Kun haluamme miettiä eettisen ymmärryksemme rappeutumista siis.

Jos ymmärsin lukemani oikein, niin kuvio menee näin:

a) Me emme voi olla tietämättä, että elämä on pyhä.
b) Monet meistä kuitenkin yrittävät uskotella itselleen, ettei elämä ole pyhä.
c) Tätä varten heidän täytyy vääristää tietomme moraalista.
d) Tämä onnistuu ottamalla yhden osan moraalista tietoutta, ja vinouttamalla sen merkityksen siten, että se näyttäisi sulkevan toisen osan moraalista tietoa pois.
(Esim. Emme saa riistää viatonta ihmiselämää, mutta meidän täytyy edistää toistemme hyvää ja taistella tarpeetonta kärsimystä vastaan. "Naiselle on hyvä, ettei hän vielä joudu äidiksi"[edellä mainittu siis ei pidä paikkaansa] "Lapsi joutuisi kärsimään kohtuuttomasti jos hän syntyisi"[edellä mainittu on siis täysi mahdottomuus] "niinpä meidän on otettava pois lapsi, jotta kaikki kävisi hyvin"[Edellämainitun kutsuminen hevosen ulosteeksi häpäisisi hevosen ulosteen, ja nostaisi mellakan pillerinpyörittäjien piirissä])
e) Jos nämä perustelut osoittaa vääräksi, niin tahtomattaan hämmentynyt ihminen myöntää olevansa väärässä, ainakin kyseisen perustelun suhteen.
f) Harvat kuitenkin ovat vain hämmentyneitä. Useat pettävät itseään tarkoituksella. Itsepetoksessa elävä vain keksii toisen syyn näkemykselleen.
(Esim. Emme saa riistää viatonta ihmiselämää, mutta emme saa edesauttaa vääryyttä. "Sikiö ei ole viaton, vaan se on väkivaltainen tunkeutuja äitinsä kohdussa"[ Ei-toivotuissa raskauksissa on kaksi väkivaltaista tunkeutujaa. Toinen tunkeutuja on sukukypsä mies, toinen suorittaa abortin])

Sama kuvio toistuu seksuaalisen puhtauden periaatetta, ja elämän pyhyyttä yleensä kohtaan.

Miksi se sitten pahenee? Kokemus osoittaa, että me "emme pysty pitämään tiettyä pahuuden tasoa"**. Bubziszewskilla on näkemys siitä, miksi. Yksi syy on siinä, mitä hän kutsuu Viideksi raivottareksi. Kun rikomme "luonnollista moraalilakia" vastaan, saamme niskaamme Raivottaret (Katumus, Tunnustus, Hyvitys, Sovitus, Oikeuttaminen). Jokainen niistä vaatii korvauksen, mutta kun me maksamme korvauksen "väärässä valuutassa", joudumme syöksykierteeseen.

Jos esimerkiksi katumukseen vastaa yrittämällä olla ajattelematta sitä, siitä seuraa juopottelua, teon toistamista, ja/tai muita ongelmia, joilla on taipumus kasautua. Raivottarien tarkoituksen Budziszewski uskoo piilevän luonnollisen lain rikkojan vieminen pohjalle asti. Kun olemme pohjalla, meidän on löydettävä kestävä ratkaisu pikimiten. Tämän ratkaisun tarjoaa Jeesuksen ristintyö.

Jos rupeaisin selittämään kaikkea, mitä Tätä emme voi olla tietämättä kertoo moraalin rappeutumisesta, niin se miten heikosti osaan tehdä oikeutta tuolle kirjalle pääsisi aivan valloilleen. Suosittelen teosta lämpimästi.

Mutta mitä tapahtuu, kun koko kulttuuri on pohjalla; kun koko yhteiskunta on menettänyt järkikultansa? Se uhkaa tapahtua. Kun abortista tuli hyväksyttävää, Raamattuun uskovat kristityt uhkasivat, että kohta eutanasiasta tulee hyväksyttävää. Tämä on käynyt toteen jo useissa maissa, ja ilmeisesti käymässä toteen myös Suomessa. Kun avioerosta tuli hyväksyttävää Raamattuun uskovat kristityt uhkasivat, että kohta aletaan siunata homoliittoja, ja miten kävi? Nyt minä sanon, että kohta vammaisten tappaminen ja eläinten kanssa avioituminen ovat ajankohtaisia, enkä ole epäilyksineni ainoa.

Miten meidän käy, jos emme tänään järkiinny?

Viitteet:
*suurinpiirtein tällä tavoin Natsit siirtyivät kohti kelvottomien rotujen (esim. juutalaiset ja romanit) tappamista.
**Viittaus Budziszewskin tekemään lainaukseen suomennetun teoksen sivulla 223. Alkuperäinen teksti on G. K. Chestertonin tarinasta "The Flying Stars".