Sanoma puuttuu – yleisö hurraa

Lähtökohta

Usein päivitellään, minkä laisen viihteen kanssa lapset oikein kasvavat. Monesti tämä päivittely liittyy väkivaltaan tai "pelottaviin juttuihin". Mielestäni "lastenkulttuurissa" on paljon jopa lievää väkivaltaa (jännitys on usein positiivinen asia) vakavampi ongelma. Nykyisissä lastenohjelmissa ei nimittäin ole yleensä minkäänlaista sanomaa!

On liikunnallisia ohjelmia, joiden tahdissa lapsi saa jumpata, on "opettavaisia" ohjelmia, joissa kerrotaan miten sateenkaari syntyy (ihan tosissaan, kaikissa samat jutut!), ja on "hauskoja" ohjelmia, joissa elokuvista tutut piirroshahmot joutuvat uusiin (väkivaltaisiin) ongelmiin. On jopa jännittäviäkin ohjelmia, joissa päähenkilöt seikkalevat jokaisella mantereella, ja samalla selittävät, kuinka tärkeää on suojella luontoa! Syvällisempi sanoma vain puuttuu...

Tapaus Rölli

Ei ole mikään ihme, että Rölli valittiin vuonna 2006 Satusuomalaiseksi (äänestin voittajaa), sillä se on yksi hyvin harvoista lapsille tuotetuista ohjelmasarjoista joissa on vähän syvällisempää sanomaa. Kuitenkin se on myöskin saanut hyvinkin rajua kritiikkiä koska se on kuulemma "pelottava"*.

Mikä tässä mättää? Lapsille saa syytää tuntitolkulla täysin tyhjänpäiväistä ohjelmaa, kunhan siinä ei ole mitään "pelottavaa". Kuitenkin Röllin ainoa pelottava puoli on se, että päähenkilö on hieman erikoinen*, ja että Mielikuvittelujaksossa esiintyy aika jännittävä karhu**.

Muu viihde

Syvällisen sisällön puute ei ole vieras ongelma vanhemmankaan väestön elokuvissa (ja nyt en puhu ns. aikuisviihteestä, joka on ihan oma sairas ilmiönsä). Itse asiassa elokuvat ja TV-sarjat ovat yhä tyhjänpäiväisempiä ja tyhjänpäiväisempiä. Nykyiset erikoistehosteet ovat synnyttäneet oikein typerällä 3d-mössöllä herkuttelemisen.

Missä sitten on ongelma?

Lapsen pitäisi mielestäni oppia joitakin asioita, joita "ukkonen syntyy tällä tavalla" ei opeta. Ensinnäkin lapsen tulisi oppia syvällistä ajattelua, sillä se helpottaa joka tapauksessa suurten, merkityksellisten, kysymysten hahmottamista. Toiseksi lapsen tulisi oppia ihmissuhdetaitoja, ja tämä pitäisi oppia paljon syvemmällä tasolla, kuin että jos pyydät anteeksi niin sinullekin tulee parempi mieli, tai jos lyöt toista, niin se ei enää leiki sinun kanssasi. Kolmanneksi lapsen tulis oppia ymmärtämään henkisiä ja hengellisiä arvoja, sillä se auttaa edellisissä opittavissa ja vie pohjaa nihilistiseltä maailmankuvalta ja narsismin älylliseltä oikeuttamiselta.

Kaikkein tärkeintä olisi lapsen kuitenkin oppia selkeä näkemys siitä, miksi hän on ehdottoman arvokas. Sillä ei ole mitään tekemistä urheilullisuuden tai kirjaviisauden kanssa. Jotkin tiedot esimerkiksi luonnon ihmeellisyydestä auttavat perustelemaan ihmisarvoa, mutta nekään eivät perusta sitä. Ei! Lapsen pitäisi oppia, että hän on elävä sielu, että hänessä on elävä henki ja että hän on rakastavan hengellisen*** persoonan elävä luomus!

Kolmisäikeinen ongelma ei ratkea

Mutta nimen omaan siinä mitä lapsen pitää oppia piilee syy siihen miksi lapselle ei haluta televisiossa opettaa sitä. Tämä aika on täynnä teofobiaa – Jumalakammoa. Nykyään Jumala on kirosana ja Jeesus on herjaus. Tämän takia puhetta hengestä pidetään vähintäänkin arveluttavana materiaalina. Tällöin ei voida puhua elämästä, sillä hengetön elämä on masentavampaa, kuin eloton ruumis.

Elämä täytyy siis piilottaa höpöhöpön taa. Elämähän toisi mieleen joko tyhjyyden, tai hengellisen ulottuvuuden. Hengellinen ulottuvuus taas toisi mieleen kummitukset, demonit tai Jumalan! Ja Jumala toisi mieleen Raamatun!! Tätä Suomi pelkää. Ja pelkääpä varsinkin, jos tätä vie askeleen eteenpäin. Raamattu nimittäin toisi mieleen luomisen, absoluuttisen moraalin ja Luojan oikeudet.

Loppusanat

On ehkä mahdoton tässä maailmassa saada lastenohjelmiin positiivista syvällisyyttä. Tämä johtuu osin Jumalakammosta****, joka taas on yksi nykyajan suurimmista vitsauksista. Lapset eivät voi näin ollen ikinä saada televisiosta eväitä ajattelemiseen. Asialla on hyväkin puoli. Se on siinä, että me jotka ymmärrämme tämän voimme panostaa siihen oikeaan tapaan opettaa lapsia.

TV on huono opettaja, joten isät älkää kulkeko siellä täällä, vaan ottakaa selkeästi aikaa lapsillenne. Äidit, laittakaa töllötin kiinni ja kertokaa lapsille kaikki. Aloittakaa ihan alusta. Kertokaa, että "Alussa Jumala loi taivaan ja maan..."

* Eli siis Rölli itsessään pelottaa vain niitä, jotka on onnettomuudekseen kasvatettu "normaaliuden" maailmassa. Samalla tavalla pelottaa tummaihoinen luokkakaveri, ja se likaisissa vaatteissa kulkeva poika, jolla on aina tukka sekaisin.
** Siinä myös esiintyy sopivan pelottava musta otus. Pelottavuutensa vuoksi mielikuvitusjakso tuli katsottua lapsena monta kertaa.
***ainakin merkityksessä joku, jossa on henki.
**** Tosin usein kristillisetkin lastenohjelmat lähinnä riisuvat Raamatun kuvaamista tapahtumista sanoman, mikäli mahdollista. Lasten kapasiteettia ei ehkä nykyään käsitetä.