Sokeasta ja sokeudesta

Joh. 9:8-9 'Miehen naapurit, ja muutkin, jotka ennen olivat nähneet hänet, ja tiesivät hänet kerjäläiseksi, ihmettelivät: "Eikö tämä ole se, joka istui kerjäämässä?" Toiset sanoivat: "Sama mies", toiset taas sanoivat: "Ei ole, saman näköinen vain." Mutta hän sanoi itse "Kyllä se olen minä."'

Yllä oleva lainaus Johanneksen evankeliumista, osoittaa erään ihmisen peruspiirteen, joka on selvästi havaittavissa tänäkin päivänä. Jeesus on juuri parantanut sokean miehen. Tämän naapurit ja (puoli)tutut ihmettelevät mitä on tapahtunut. Toiset tietävät, että kyseessä on se mies, joka vielä eilen oli sokea kerjäläinen. Toiset taas... tietävät, että kyseessä on se mies, joka vielä eilen oli sokea kerjäläinen. Kaikki siis tietävät mistä on kyse. Eikö kuka tahansa tunnistaisi miestä, jonka on vuosikausia nähnyt samassa paikassa vähän väliä? No ei ehkä asperger-henkilö, mutta se ei liity tähän asiaan.

Nyt nämä ihmiset, jotka tietävät, että kyse on tutusta miehestä, ja näkevät, että hän näkee, vaikkei ennen nähnyt alkavatkin väittelemään. He alkavat väittelemään siitä minkä tietävät. Toiset sanovat, että me näemme, mitä me näemme. Toiset taas väittävät, että me vain luulemme näkevämme. Kaikki kuitenkin voivat nähdä totuuden.

Jos ihmettelet, miksei kirjassasi sanota mitään

Ihmisillä on ilmiömäinen kyky olla näkemättä sitä, minkä he selvästi näkevät. Meillä on myös kyky nähdä sitä mitä me selvästi emme näe. Tähän liittyy seuraava esimerkki.

Kuvittele itsesi lukemassa lempikirjailijasi kirjoittamaa teosta. Näet selkeästi musteen paperilla, ja havaitset kirjaimet, niiden muodostamat sanat ja sanoista rakennetut lauseet. Kuvitele opettajasi tulevan ja sanovan sinulle, että kirjassa ei ole minkäänlaista informaatiota tai ilmaisua. Uskoisitko jos hän väittäisi, että edessäsi on vain sattuman, ja valinnan mukanaan tuomia musteläiskiä?

Tiedät varmaan mitä ajan takaa. On kertakaikkiaan älytöntä, että opettajani velvollisuus on väittää minulle, että selkeästi suunnitellut koneistot vain näyttävät suunnitelluilta. Lisäksi hän väittää, että ihmeellinen koodi jokaisessa solussa on vain siihen kertynyttä sattumanvaraista moskaa, jota olosuhteet ovat vain karsineet, niin että se näyttää päämäärätietoisesti suunnitellulta. Itseasiassa väitös kuuluu, että koirassa ei ole sen enempää toiminnallista informaatiota, kuin pölyhiukkasessakaan! Tähän mielettömyyteen koko evoluutiousko perustuu!

Itsepetosta lapsuudesta lähtien

Jo pienelle lapselle vaatii suunnatonta sokeutta (esim. sokeaa luottamusta vanhempiin, tai TV:n luonto-ohjelmiin) uskoa, että ihminen, tai vaikkapa orava voisi syntyä sattumalta. Vielä enemmän sokeutta sattumausko vaatii, jos lapsi tietää fotosynteesistä, pölyttämisestä ja kompostista. Lisäksi tämä ei ole edes lapsen luonnollinen tapa ajatella. Lapsi nimittäin luonnostaan ajattelee luontokappaleita suunniteltuina. Mutta aikuinen osaa sokeuttaa itsensä ja lapsensa niin, ettei kumpikaan tajua ilmeistä.

Sokeus ristiriidalle

Lisäksi ihminen on jopa luonnostaan sokea evolutionismin loogisille seuraamuksille. Useimmat evolutionistit pitävät toisten satuttamista vääränä, vaikka evoluution maailmassa ei edes ole toisia. Siellä ei muuten ole myöskään itseä. Tämä johtuu siitä ettei evoluutio-oppi itsessään tunnusta henkeä tai elämää. Se ei edes tunnusta mieltä. Se uskoo vain toimintoihin.

Tämäkin itsehuiputus kuitenkin johtuu siitä, että ihminen luonnostaan näkee toiset ihmiset, ja elämän merkityksellisinä. Ihminen luonnollisesti näkee elämän. Ihminen voi kuitenkin uskoa evoluutioon niin paljon, että joko sovittaa nämä kaksi yhteen, tai lakkaa uskomasta elämään. (Kun ihminen ottaa vastaan evoluutiouskonsa kokonaisuudessaan, seuraukset ovat karmeat.) Useimpien evolutionistien täytyy uskoa evoluutioon, vaikka he näkevät, kuinka kaikki puhuu sitä vastaan!

Takaisin alkuun

Alussa mainitsemani raamatunjae ehkä tuntuu oudolta. Sokea mies istuu kadulla kerjäämässä, hän saa näkönsä ja naapurit alkavat väittelemään siitä, onko kyseessä sama mies. Kuitenkin kertomus on tasan tarkkaan kuvaus ihmisten arkipäiväisestä toiminnasta, kun pitää päästä pakoon Jumalaa.