Apologian pitäisi tarkoittaa uskonpuolustusta. Sen pitäisi rohkaista niitä, jotka kaipaavat tukea uskolleen ja antaa tietoja niille, jotka haluavat osata perustella uskonsa. Suuri(n?) osa suomalaisesta "apologeettisesta" kirjallisuudesta kuitenkin pikemminkin masentaa uskossaan horjuvia ennestään, ja auttaa vain ajamaan epäilijät pois ainakin kristinuskon ovelta. Missä on vika, kun älyllisesti vähänkin johdonmukainen maallikko joutuu hakemalla hakemaan apologetiikkaa, joka ei tyrmää hänen uskonsa perustusta?
Minne menet Perussanoma?
Siitä on jo jonkin aikaa, kun etsin apologeettista kirjallisuutta Perussanoma Oy:n internet-sivuilta. "Ja Jumala loi tieteen..."-sarjan kuvaus oli jo aikaisemmin ajanut minut pois sivuilta, mutta tutkin vielä Humanitas-sarjan kirjojen esittelysivuja. Kuten sanoin, siitä on jo jonkin aikaa, mutta niillä sivuilla törmäsin sellaiseen Raamatun ilmoittamaan luomiskertomukseen uskovien pilkkaan, etten voi sitä antaa ikinä anteeksi* (paitsi vissiin taivaassa). Kreationisteja käsiteltiin siinä niin halventavalla tavalla, että en toivoisi sellaista kohtelua naturalistiselle darvinismillekaan (eikä toivonut kyseisen kirjan kirjoittajakaan).
Epäuskollisen tulkinnan ongelma
No hyvä on. Joku saattaa tuntea halveksuntaa sellaista näkemystä kohtaan, jota minä itse kannatan. Eikö ole mahdollista, että joku apologeetta joka vastustaa kreationismia, arvostaakin raamattua, niinkuin minäkin? Siihen on yksi vastaus, ja se vastaus on raikuva... ei! Kristinuskon perusperiaate on, että raamattu on Jumalan sana. Toinen perusperiaate on tietenkin, että Jumala on kaikkivoipa ja hyvä, eikä koskaan valehtele.
Ensimmäistä mooseksenkirjaa, joka siis kuvaa luomisen vedenpaisumuksen, ja kielten sekaantumisen, ei käsitellä missään raamatun kirjoituksessa kuvainnollisena. Itse asiassa Aatamista alkava sukuluettelo jatkuu aina Jeesukseen saakka. Tämä on osoitus siitä, että Jeesus oli se Aatamille ja Eevalle luvattu naisen siemen, joka murtaa käärmeen pään. Aatami taas esitetään historian henkilönä, jota edelsi luominen, ja jonka kuoleman jälkeiseen aikaan sijoittuu maailmanlaajuinen vedenpaisumus. Kumpaankaan näistä ei ns. teistinen evoluutio usko, ja jos uskoo toisen, on uskottava toinen.
Luomisen kaikki kuusi päivää päättyivät yöhön ja uuteen aamuun. Lisäksi luominen, eteni asteittaisessa järjestyksessä, jota yksikään itseään kunnioittava evolutionisti ei hyväksyisi (itseään kunnioittava kristitty kylläkin). Vedenpaisumus on vielä pahempi. Koska se on selkeästi esitetty globaalina tapahtumana (selviytyjille esimerkiksi rakennettiin arkki, eikä niitä lähetetty naapuriseudulle), sen seurausten on täytynyt olla massiiviset. Useimmilla mahdollisilla vedenpaisumuksen seurauksilla (esim. fossiilit, hiidenkivet ja maaöljy) on evolutionistinen vaihtoehtoselitys ja toisinpäin. Toisin sanoin, jos toinen on totta niin toista on hankala perustella.
Tyhjän puolustamisen ongelma
Kuitenkin sitä, että tämä historialliseksi tarkoitettu kirja olisi pelkkää vertauskuvaa, monet kristityt pitävät ainoana oikeutettuna ajatuksena. Ja tämän sitten pitäisi puolustaa kristinuskoa? Miten joku voi puolustaa Jumalaan uskomista, jos Jumalan sanaa ei saa ottaa niin, kuin se on tarkoitettu? Yleinen ajatus on, että "tiede"** auttaa meitä tulkitsemaan Raamattua oikein. Luullaan, että evoluutio-oppi auttaa meitä näkemään mitä Raamattu on todellisuudessa tarkoittanut.
Mainitsin jo jotakin sellaista, jonka maallikkokin huomaa olevan sovittamatonta evoluutiouskon ja Genesiksen (= 1. Mooses) välillä. Jo mainitsemillanikin esimerkeillä voi selvästi osoittaa, mistä tällaisessa tulkinnassa on kyse. Jos Raamatun pitää väittää jotakin päinvastaista, kuin mitä rehellinen lukija voi siitä ymmärtää, niin väittääkö se mitään? Ei. Yhtä hyvin voisi sanoa (ja nykyään sanotaankin), että "Tieteellinen konsensus on sitä mieltä, että Jeesus ei noussut haudastaan. Näin ollen Raamattu ei suinkaan väitä, että jeesus olisi kirjaimellisesti herätetty kuolleista."
Ymmärrätkö? Ongelmaksi nousee se, että mitään väittämää, kirjoitettua tai julkilausuttua, ei voi todistaa millään merkityksellisellä tavalla todeksi, jos argumentoidaan ikään, kuin se ei tarkoittaisi yhtään mitään. Jos joku voi tarkoittaa kahta täysin vastakkaista asiaa (evoluutiota ja luomista) se ei yleensä voi tarkoittaa yhtään mitään. Teistinen evoluutio on siis sama kuin perustaisin uskoni säätiedotuksen luotettavuuteen sen varaan, että siinä sanotaan "huomenna on luultavasti säätä".
Missä kulkee mahdottoman raja?
Vielä yksi asia tuli tässä kirjoitellessani mieleen. Oletetaan että on Jumala, joka ei kykene luomaan maailmaa ilman miljoonien vuosien verenvuodatusta. Oletetaan, ettei hän osaa kertoa muovaamalleen ihmiselle, mitä menetelmää hän luomisessa käytti, vaan ihminen joutuu itse päättelemään koko sotkun. Oletetaan, että hän ei pysty hukuttamaan koko maailmaa, vaikka haluaisi, vaan uskottelee vain tekevänsä niin. Minun mielestäni, sellainen Jumala ei pystyisi syntymään omaan maailmaansa neitsyestä, eikä elämään kovinkaan hääppöistä elämää, eikä sovittamaan meidän syntitaakkaamme. Kaikista vähiten hän kykenisi heräämään kolmantena päivänä kuolleista!
Loppusanat
En halua perustaa uskoani raamattuun joka on puolillaan täysin merkityksetöntä kirjoitusta, mutta onneksi minun ei tarvitse. Raamattu on täysin selkeä, ja hyvin radikaali viestissään alusta loppuun.
En halua uskoa Jumalaan, joka maagisesti oppii tekemään ihmeitä aivan historian loppusuoralla, mutta onneksi minun ei tarvitse. Jumala ilmoittaa selvästi, että hän on luonut maailman yhdellä valtavalla ihmeellä heti alussa.
En halua hylätä kristinuskoa, mutta onneksi minun ei tarvitse. Jos ihminen ei tulkitse maailmaa pelkän auktoriteettiuskoon perustuvan naturalismin silmin, hän löytää vedenpaisumuksen jäljet, rappeutumisen todellisuuden, ja alkuperäiskansojen yhtäpitävän todistuksen luomisesta, ja tulvasta. Usko maailmaan joka ei olisi raamatun ilmoittaman luomisen tulos on itsessään uskonliito eikä pelkkä -hyppy.
Loppuviesti Perussanomalle
Mitä tulee Perussanoman "apologeettisista" kirjoista vastaaviin henkilöihin, suosittelisin heitä kyseenalaistamaan rohkeammin yleisen evoluutioteorian haurasta mutta monimutkaista ismiverkkoa. Suosittelisin heitä myös tutustumaan rohkeampaan, radikaalimpaan raamattuun, ja muodostamaan sen kanssa häpeämättömämmän täysivaltaisen suhteen. En panisi pahitteeksi sitäkään, jos he pyörähtelisivät hetkeksi sen pienen evo-piirin ulkopuolelle, ja tarkkailisivat maailman menoa hiukan löyhemmillä ennakkoasenteilla.
Huonompi uutinen heille on, että ennemmin toivoisin heidän kokonaan hylkäävän uskonsa, ja kirkon, kuin johdattavan enää yhtäkään heikommista veljistä tuolle teistisen evoluution polulle, joka vie vääjäämättä vain yhteen suuntaan: Kristinuskon ulko-ovelle. Eniten toivoisin heidän kuitenkin tekevän parannuksen, mutta vain he voivat päättää oman suuntansa.
Kuinka suuren sukupolven me olemmekaan heidän tähtensä jo menettäneet.
keskiviikko 29. helmikuuta 2012
perjantai 17. helmikuuta 2012
Katsaus hämmentäviin termeihin
Tätä artikkelia olisi tarkoitus kasvattaa pikkuhiljaa, joten lisäyksiä on luvassa. Tämä on jo toinen versio.
Sanojen meriktykset saavat minut välillä hämilleen. Muutamia erikoisempia sanoja:
Ateisimin omituiset termit
Kosminen evoluutio:
Ns. "kosmista evoluutiota" saa kutsua "kosmiseksi evoluutioksi" vain jos itse uskoo "kosmiseen evoluutioon". Muuten yhdistää kuulemma evoluution johonkin, joka ei mitenkään siihen liity.
Vapaa-ajattelija:
Vapaa-ajattelija on henkilö joka evoluutioaivopesun tuloksena, tai mahdollisesti (nykyisin hyvin pieni mahdollisuus) ilman ulkoista painostusta uskoo, ettei ole mitään Jumalaa, tai jumalia, ei henkistä ulottuvuutta, ei ruumiintoiminnoista erillistä mieltä, eikä näin ollen vapaata ajattelua.
Kulttuurinen evoluutio:
Kulttuurisella evoluutiolla tarkoitetaan kulttuurin muuttumista ja rakentumista kuvitteellisessa esihistoriassa, vaikka toisaalta sillä tarkoitetaan muutoksia joita me näemme nykyaikana. Jostain kummasta syystä nämä yhdistetään toisiinsa, ja sitten vielä yleiseen evoluutioteoriaan. Eli se miten valtavasti panostamme turhaan yhteisömme rakentamiseen, liitetään siihen, miten kaikki korkeakulttuurit ovat aikanaan syntyneet (vielä suuremman panostamisen tuloksena?), ja tämä taas liitetään lajien kehittymiseen toisistaan ilman minkään älyllisen olennon pienintäkään panostusta.
Mikroevoluutio:
Mikroevoluutiolla tarkoitetaan pieniä muutoksia joita kerääntyy lajien perimään. Joitakin muutoksista on pidetty evolutionistien piirissä hyödyllisinä, tai jopa eteenpäinvievinä. Suurin osa muutoksista tunnustetaan joko taantumiseksi, tai informaation kannalta merkityksettömiksi. Muutama pieni rajatun ryhmän mielestä edistyksenomainen askel siis oikeuttaa sanan evoluutio.
Älyllisesti eheä ateisti:
Älyllisesti eheiksi ateisteiksi kutsutaan yleensä niitä ateistisen uskon edustajia, jotka sanovat, että kaikki on loppupäässä kemiallisten reaktioiden tulosta ja uskovat evolutionismin oppeja, mutta eivät ole tappaneet ketään. Ateismi taas loogisesti nähtynä väittää, että mitään elämää ei ole, joten näin ollen ei voi olla mitään syytä "elää". Miten nämä asiat nyt voisi sovittaa keskenään.
Uskonnoton:
Sana jota käytetään ihmisestä, joka uskoo sokeasti, suureen evoluutioon, joka pystyy samaan aikaan säilyttämään elämän miljoonia vuosia ja kehittämään suunnitellulta näyttäviä rakenteita.
Tieteellinen maailmankuva:
Usko siihen, että kaiken voi selittää vain naturalistisilla syillä. Tätä maailmankuvaa kannatetaan agressiivisesti huolimatta siitä, mitä kokeellinen tiede sanoo.
Tieteen popularisointi:
Viittaa yhden tieteentekemistä haittaavan, ja akateemista vapautta nujertavan uskonvaraisen näkemyksen pönkittämiseen kansalle argumenteilla, jotka yleensä eivät kuulu esittäjänsä asiantuntemuksen piiriin.
Tieteisusko:
Näkemys, jonka mukaan ateismi selittää kaiken, on omaksuttu jo ennen, kuin ateismia ollaan edes yritetty tieteellisesti falsifioida. Jos tiede ei ole voinut todistaa tieteisuskoa, niin miksi siinä uskotaan "tieteen kaikkivoipaisuuteen".
Etiikan omituiset termit
Eutanasia:
Eutanasia tulee sanoista jotka merkitsevät "hyvää" ja "kuolemaa". Käytännössä eutanasiassa ihminen tapetaan ennen, kuin hän luonnollisesti kuolisi. Mitenköhän kuoleman laadusta voidaan tehdä suoria johtopäätöksiä, ottamatta kantaa potilaan kuolemanjälkeiseen elämään.
Rakastelu:
Rakastaminen on kokonaisvaltaista, ja sen voi antaa vain joko kokonaan tai ei ollenkaan. Ongelma moninkertaistuu silloin, kun "rakastellaan" ennen avioliittoa. Riistäminen ei ole edes pikku-rakastamista (rakastella = pikkurakastaa, rakastaa kevyesti/ toistuvissa puuskauksissa).
Sateenkaariliike:
Sateenkaariliike on uppiniskainen joukko idealisteja, jotka ajattelevat, että kaikki "homot" voivat paremmin vain kun heidät on kahlittu homoseksuaaliseen elämäntyyliin vieläpä juuri tietynlaisessa avioliittoa imitoivassa parisuhteessa. Sateenkaariliike ei hyväksy eriäviä näkemyksiä suuntaan eikä toiseen. Sateenkaareen sen kuitenkin hatarasti yhdistää sen oppien näköharhanomaisuus, sekä sen taipumus suvaita sisällään kaksi täysin ristiriitaista näkemystä homouden synnystä: toinen koululaisia ja toinen akateemista väkeä varten.
Vihapuhe:
Termi, jota käytetään, kun halutaan yllyttää ihmisiä hyökkäämään toisinajattelijoita kohtaan. Termi ei yleensä viittaa vihapuheeseen, vaan asialliseen esitykseen, joka kuitenkin kajoaa johonkin petoksella varjeltuun tabuun.
Raskauden keskeytys:
Hyvin sävytön tapa ilmaista "syntymättömän lapsen tappaminen, ja kuolleen synnyttäminen". Abortin läpikäyneet äidit, eivät useinkaan valitsisi näistä kahdesta termiä "raskauden keskeytys".
Homoseksuaali:
Nimitys, jolla tietynlaisia tuntemuksia omaava saattaa haluta leimata itsensä "synniksi", ettei hän vain olisi "langennut, haavoitettu ihminen". Jos hän ei halua leimata itseään tällä nimityksellä, häntä pidetään häpeällisenä, ja kaikin tavoin halveksuttavana.
Yhden yön juttu:
Typerä seksuaalisuuden harhapolku, jonka henkisiä seurauksia kannetaan vielä vuosienkin päästä.
Kaveriseksi:
Tehokas tapa pilata kehittyvä kaverisuhde. Nimitys ehkä perustuu sanontaan "kaverille ei jätetä", joka itsessään on satiiri. Todellisuudessa kaveria ei pitäisi käyttää "hyväksi" tavalla, joka pilaa kummankin osapuolen henkisen hyvinvoinnin.
Suvaitsevaisuus:
Suvaitsevaisuus on sitä, kun suvaitaan vain yleisesti hyväksytty mielipide, eikä esimerkiksi suvaita uskonnonvapautta, akateemista vapautta, lapsen oikeutta syntyä elossa, homoseksuaalisten tunteiden vaivaamien auttamista eikä toisinajattelijoita.
Uskonnon omituiset termit
New Age:
Ilmeisesti vanhoista noita-, ja epäjumalanpalvonta-opeista tekee jotenkin uusia se, että niitä sekoitellaan mielivaltaisesti, ja mukaan sirotellaan hieman kuvitteellista teknologiaa.
Historialliskriittinen (raamatun)tutkimus:
Ymmärrän sanat historiallis ja kriittinen, kun historiaan suhtaudutaan kriittisesti, vain koska ei haluta suhtautua kriittisesti äärinaturalismiin. Sana tutkimus pistää silmään.
Fundamentalisti:
Fundamentalisteiksi kutsuttiin alun perin vain ihmisiä, jotka uskoivat, että Raamattu kuuluu ottaa tosissaan. Nykyisin sitä käytetään muslimiterroristeihin (joiden väitetään toimivan Koraanin vastaisesti), Raamatun jossain mainitseviin ateistimassamurhaajiin, ihmisiin joiden kaikki mielipiteet eivät välttämättä ole täysin liberaaleja, ja ihmisiin jotka uskovat Raamatun käsityksen alusta loppuun. Mitä näillä ylipäätään on yhteistä?
Liberaali kristitty:
Henkilö, joka on kastettu kirkon toimesta, mutta ei usko yhteenkään raamatun opetukseen, eikä pidä kristinuskoa, niin kuin se on tähän asti ollut, totuudenpitävänä. Useat näistä henkilöistä yrittävät ajaa kristityt pois kirkostakin. Eli mitä nimitys kristitty tekee tässä.
Kulttuurikristitty:
Kulttuurikristitty kelpaisi terminä, jos sillä tarkoitettaisi niitä, jotka kulttuurin vaikutuksesta uskovat kristillisten oppien totuudellisuuteen. Sillä kuitenkin tarkoitetaan niitä, jotka saattavat harjoittaa, jotain kristillisperäisen kulttuurin muotoa, mutta eivät ole kristittyjä, vaan vastustavat kristinuskoa.
Sanojen meriktykset saavat minut välillä hämilleen. Muutamia erikoisempia sanoja:
Ateisimin omituiset termit
Kosminen evoluutio:
Ns. "kosmista evoluutiota" saa kutsua "kosmiseksi evoluutioksi" vain jos itse uskoo "kosmiseen evoluutioon". Muuten yhdistää kuulemma evoluution johonkin, joka ei mitenkään siihen liity.
Vapaa-ajattelija:
Vapaa-ajattelija on henkilö joka evoluutioaivopesun tuloksena, tai mahdollisesti (nykyisin hyvin pieni mahdollisuus) ilman ulkoista painostusta uskoo, ettei ole mitään Jumalaa, tai jumalia, ei henkistä ulottuvuutta, ei ruumiintoiminnoista erillistä mieltä, eikä näin ollen vapaata ajattelua.
Kulttuurinen evoluutio:
Kulttuurisella evoluutiolla tarkoitetaan kulttuurin muuttumista ja rakentumista kuvitteellisessa esihistoriassa, vaikka toisaalta sillä tarkoitetaan muutoksia joita me näemme nykyaikana. Jostain kummasta syystä nämä yhdistetään toisiinsa, ja sitten vielä yleiseen evoluutioteoriaan. Eli se miten valtavasti panostamme turhaan yhteisömme rakentamiseen, liitetään siihen, miten kaikki korkeakulttuurit ovat aikanaan syntyneet (vielä suuremman panostamisen tuloksena?), ja tämä taas liitetään lajien kehittymiseen toisistaan ilman minkään älyllisen olennon pienintäkään panostusta.
Mikroevoluutio:
Mikroevoluutiolla tarkoitetaan pieniä muutoksia joita kerääntyy lajien perimään. Joitakin muutoksista on pidetty evolutionistien piirissä hyödyllisinä, tai jopa eteenpäinvievinä. Suurin osa muutoksista tunnustetaan joko taantumiseksi, tai informaation kannalta merkityksettömiksi. Muutama pieni rajatun ryhmän mielestä edistyksenomainen askel siis oikeuttaa sanan evoluutio.
Älyllisesti eheä ateisti:
Älyllisesti eheiksi ateisteiksi kutsutaan yleensä niitä ateistisen uskon edustajia, jotka sanovat, että kaikki on loppupäässä kemiallisten reaktioiden tulosta ja uskovat evolutionismin oppeja, mutta eivät ole tappaneet ketään. Ateismi taas loogisesti nähtynä väittää, että mitään elämää ei ole, joten näin ollen ei voi olla mitään syytä "elää". Miten nämä asiat nyt voisi sovittaa keskenään.
Uskonnoton:
Sana jota käytetään ihmisestä, joka uskoo sokeasti, suureen evoluutioon, joka pystyy samaan aikaan säilyttämään elämän miljoonia vuosia ja kehittämään suunnitellulta näyttäviä rakenteita.
Tieteellinen maailmankuva:
Usko siihen, että kaiken voi selittää vain naturalistisilla syillä. Tätä maailmankuvaa kannatetaan agressiivisesti huolimatta siitä, mitä kokeellinen tiede sanoo.
Tieteen popularisointi:
Viittaa yhden tieteentekemistä haittaavan, ja akateemista vapautta nujertavan uskonvaraisen näkemyksen pönkittämiseen kansalle argumenteilla, jotka yleensä eivät kuulu esittäjänsä asiantuntemuksen piiriin.
Tieteisusko:
Näkemys, jonka mukaan ateismi selittää kaiken, on omaksuttu jo ennen, kuin ateismia ollaan edes yritetty tieteellisesti falsifioida. Jos tiede ei ole voinut todistaa tieteisuskoa, niin miksi siinä uskotaan "tieteen kaikkivoipaisuuteen".
Etiikan omituiset termit
Eutanasia:
Eutanasia tulee sanoista jotka merkitsevät "hyvää" ja "kuolemaa". Käytännössä eutanasiassa ihminen tapetaan ennen, kuin hän luonnollisesti kuolisi. Mitenköhän kuoleman laadusta voidaan tehdä suoria johtopäätöksiä, ottamatta kantaa potilaan kuolemanjälkeiseen elämään.
Rakastelu:
Rakastaminen on kokonaisvaltaista, ja sen voi antaa vain joko kokonaan tai ei ollenkaan. Ongelma moninkertaistuu silloin, kun "rakastellaan" ennen avioliittoa. Riistäminen ei ole edes pikku-rakastamista (rakastella = pikkurakastaa, rakastaa kevyesti/ toistuvissa puuskauksissa).
Sateenkaariliike:
Sateenkaariliike on uppiniskainen joukko idealisteja, jotka ajattelevat, että kaikki "homot" voivat paremmin vain kun heidät on kahlittu homoseksuaaliseen elämäntyyliin vieläpä juuri tietynlaisessa avioliittoa imitoivassa parisuhteessa. Sateenkaariliike ei hyväksy eriäviä näkemyksiä suuntaan eikä toiseen. Sateenkaareen sen kuitenkin hatarasti yhdistää sen oppien näköharhanomaisuus, sekä sen taipumus suvaita sisällään kaksi täysin ristiriitaista näkemystä homouden synnystä: toinen koululaisia ja toinen akateemista väkeä varten.
Vihapuhe:
Termi, jota käytetään, kun halutaan yllyttää ihmisiä hyökkäämään toisinajattelijoita kohtaan. Termi ei yleensä viittaa vihapuheeseen, vaan asialliseen esitykseen, joka kuitenkin kajoaa johonkin petoksella varjeltuun tabuun.
Raskauden keskeytys:
Hyvin sävytön tapa ilmaista "syntymättömän lapsen tappaminen, ja kuolleen synnyttäminen". Abortin läpikäyneet äidit, eivät useinkaan valitsisi näistä kahdesta termiä "raskauden keskeytys".
Homoseksuaali:
Nimitys, jolla tietynlaisia tuntemuksia omaava saattaa haluta leimata itsensä "synniksi", ettei hän vain olisi "langennut, haavoitettu ihminen". Jos hän ei halua leimata itseään tällä nimityksellä, häntä pidetään häpeällisenä, ja kaikin tavoin halveksuttavana.
Yhden yön juttu:
Typerä seksuaalisuuden harhapolku, jonka henkisiä seurauksia kannetaan vielä vuosienkin päästä.
Kaveriseksi:
Tehokas tapa pilata kehittyvä kaverisuhde. Nimitys ehkä perustuu sanontaan "kaverille ei jätetä", joka itsessään on satiiri. Todellisuudessa kaveria ei pitäisi käyttää "hyväksi" tavalla, joka pilaa kummankin osapuolen henkisen hyvinvoinnin.
Suvaitsevaisuus:
Suvaitsevaisuus on sitä, kun suvaitaan vain yleisesti hyväksytty mielipide, eikä esimerkiksi suvaita uskonnonvapautta, akateemista vapautta, lapsen oikeutta syntyä elossa, homoseksuaalisten tunteiden vaivaamien auttamista eikä toisinajattelijoita.
Uskonnon omituiset termit
New Age:
Ilmeisesti vanhoista noita-, ja epäjumalanpalvonta-opeista tekee jotenkin uusia se, että niitä sekoitellaan mielivaltaisesti, ja mukaan sirotellaan hieman kuvitteellista teknologiaa.
Historialliskriittinen (raamatun)tutkimus:
Ymmärrän sanat historiallis ja kriittinen, kun historiaan suhtaudutaan kriittisesti, vain koska ei haluta suhtautua kriittisesti äärinaturalismiin. Sana tutkimus pistää silmään.
Fundamentalisti:
Fundamentalisteiksi kutsuttiin alun perin vain ihmisiä, jotka uskoivat, että Raamattu kuuluu ottaa tosissaan. Nykyisin sitä käytetään muslimiterroristeihin (joiden väitetään toimivan Koraanin vastaisesti), Raamatun jossain mainitseviin ateistimassamurhaajiin, ihmisiin joiden kaikki mielipiteet eivät välttämättä ole täysin liberaaleja, ja ihmisiin jotka uskovat Raamatun käsityksen alusta loppuun. Mitä näillä ylipäätään on yhteistä?
Liberaali kristitty:
Henkilö, joka on kastettu kirkon toimesta, mutta ei usko yhteenkään raamatun opetukseen, eikä pidä kristinuskoa, niin kuin se on tähän asti ollut, totuudenpitävänä. Useat näistä henkilöistä yrittävät ajaa kristityt pois kirkostakin. Eli mitä nimitys kristitty tekee tässä.
Kulttuurikristitty:
Kulttuurikristitty kelpaisi terminä, jos sillä tarkoitettaisi niitä, jotka kulttuurin vaikutuksesta uskovat kristillisten oppien totuudellisuuteen. Sillä kuitenkin tarkoitetaan niitä, jotka saattavat harjoittaa, jotain kristillisperäisen kulttuurin muotoa, mutta eivät ole kristittyjä, vaan vastustavat kristinuskoa.
Odottaa se sittenkin!
Miksi tämä kirjoitus
TRO-liike* saa osakseen paljon pilkkaa ja paljon välinpitämättömyyttä... sekä joitakin kehuja. Koulujen seksivalistus sen sijaan saa osakseen suurta luottamusta. Jopa niin suurta, että tänäkin vuonna tuhannet koululaiset käyvät sitä läpi ilman, että juuri kukaan viitsii olla huolestunut. Puhuinko äsken ohi suuni? No se varmaan riippuu mistä katsoo.
Valtamedia on yksiselitteisen myönteinen lähes kaikelle maailman irstaudelle, mutta onhan meitä muitakin. Meidät on tungettu sinne marginaalien varjoihin, missä saa huutaa kovaa, että edes yksi hetkeksi näkökenttäänsä kaventavista aatteiden ja oppilauseiden syvyyksistä herpaantunut reportteri meidätkin aavistaa, mutta meitä on. Me olemme ihan oikeita ihmisiä, jotka olemme ihan oikeasti eri mieltä koulujen seksuaalikasvatuksesta, ja ihan oikeasti kannatamme sitä, että tosirakkaus odottaa.
On ehkä hyvä koulu ymmärtäväisyyden opettelulle olla näinkin perustavasta asiasta enemmistön kanssa eri mieltä. (Tosin siinä koulussa on liiankin helppo repuuttaa.) Itse on mahdotonta ymmärtää, miksi toinen ajattelee noin, ja toisen on mahdotonta ymmärtää, miksi itse ajattelee näin. Kaikkein mahdottominta on perustella oma näkemys toiselle, niin että toinen ymmärtää sen. Toinen ajattelee, että miten niin muka ei voi ikinä luottaa toiseen ennen avioliittoa, ja itse ajattelee, että miten muka voi ottaa toiselta ja antaa toiselle koko kehon ilman että liitto on lopullisesti lyöty lukkoon.
Jälkeenpäin sitten, kun on monet piiitkät väittelyt käyty, tulee mieleen pari(sataa)kin hyvää argumenttia, jotka olisi voinut keskustelussa käyttää (ja todeta hyödyttömiksi). Ja tähän on sitten tultu. Blogivaiheeseen (Blogivaihe: kun kaikki on jo sanottu, ja haluat sanoa lisää!).
Perusteisiin
Tämä ei ole mikään poikkitieteellinen selonteko. Sen ovat muut tehneet jo paremmin. Tosin saatan viitata tässä artikkeleihin, jotka koskevat tieteellisiä tutkimuksia. Ennen kaikkea tämä on hahmotelma, niistä omakohtaisista argumenteista, jotka perustuvat ensisijaiseen kokemukseen ja loogiseen päättelyyn. Päättelyni on edelleen, kuten aina ennenkin, syntiinlangenneen ihmisen päättelyä, mutta minkäs teet? Tarkoitus ei ole selittää, miksi te syntiset olette niin inhottavia (,vaikka minulla on kyllä kokemusta itsestäni, ja tiedän että olen sekä syntinen, että inhottava), vaan kertoa miksi minun mielestäni tosirakkauden olettaisi odottavan.
1. Esiaviollinen seksi on epäromanttista
Ajatuskin siitä, että Aino on juuri luovuttanut neitsyytensä, ja Jari sanoo vain "No tällä kertaa mä himoitsin sua, mutta katotaan sitten seuraavalla kerralla, josko mä sillon himoitsenki enemmän Liisaa." ällöttää. Samoin ällöttää ajatus siitä, että Jari, murjaisee Liisalle ennen yhdyntää, että "Tää penis onki tutustunu jo Ainon ja Ellin vaginaan. Nyt kokeillaan taas miltä sun vaginas tuntuu."
Odotat varmaan minun sanovan esiaviollista seksiä yhtä ällöttäväksi. Mutta itse asiassa se on vielä ällöttävämpää. Se on kuin Jari hokisi koko yhdynnän ajan "Katotaan nytte kuinka kauan kiinnostat. Katotaan nytte kuinka kauan kiinnostat. Ehkä mä voisin kohta kokeilla jo jotain toista.". Asiaa ei muuta se, että pari "tietää, että he ovat oikeat toisilleen," sillä se totuus, että molemmilla on kaikki mahdollisuudet "vaihtaa parempaan" ei häviä. Eikä se, että silloin toinen jää yksin, muutu myöskään.
Lisäksi kumpikin on jo sen jälkeen "kokeiltu". Jos ollaan toisen kanssa naimisissa, ja ollaan toiselle menetetty neitsyys, niin silloin oma puoliso ei voi olla ainut, joka tuntee itsen seksuaalisesti. Jos menet alkuasukasheimon pariin, ja saat siellä vaimon, et ilahdu siitä, jos jokainen kylänmies taputtaa selkään ja sanoo "Muistankin vielä kun itse makasin ensimmäistä kertaa hänen kanssaan. Hän on ihan kohtuuhyvä kumppani.". Uuden vaimosi intiimit paikat eivät silloin enää olekaan intiimejä.
2. Esiaviollinen seksi on liian aikaista
Antaisiko kukaan nainen miehensä koskea itseensä, jos tietäisi, että tällä on sairas huumorintaju, tämä vihaa häntä, ja tälle hänen hyvinvointinsa on täysin yhdentekevää. No eipä varmaankaan. Mutta miksi ihmeessä sitten "mennään sänkyyn" ihmisen, josta ei voi tietää, onko hänellä ruma mieli, vihaako hän sinua, tai viittaako hän sinuun kintaalla, kanssa.
Avioliiton solmiminen on voimakkain tapa sanoa uudelle puolisolle, että "Minä rakastan sinua". Näin ainakin, jos ymmärretään että avioliitto kestää "kunnes kuolema teidät erottaa", ja sitä pitää siksi vaalia ja suojella. Avioliitto on lisäksi velvoitus muille ihmisille suojella liittoa. Jos tämä onnistuu, on puolisoiden pakko muuttua ikään kuin "Jumalan kuvan kaltaisuutta päin". En ole tietoinen mistään muusta tavasta löytää itselle täydellisen kumppanin kuin tämä muuttuminen.
Avoliitto ei paranna asiaa, vaan pahentaa. Se solmitaan silloin, kun kypsyydestä ei voi puhuakaan. Avopuolisosta tietää ainakin, että se ei rakasta tarpeeksi suostuakseen taistelemaan suhteen puolesta loppuun asti. Jo tämä yksin kertoo sen, ettei suhde ole valmis seksille. Lisäksi hänestä tietää jo valmiiksi, että hän vihaa toista osapuolta niin paljon, että on valmis kajoamaan häneen, ja sitten sanomaan: "Sehän oli vain kokeilua.". Sellaisessa välinpitämättömyydessä suhteen toivo on olematon.
Olen myös lukenut, että seksi pysäyttäisi tutustumisen, jolloinka sen edeltämä avioliitto olisi lähes tuomittu sortumaan siihen, että puolisot eivät koskaan tunteneet toisiaan. Tämä menee osin maallikkona pääteltävien seikkojen ulkopuolelle, mutta osittain sen saa selville jo miettimällä, mitä seksiä harrastava poika/tyttöystävä tekee. Tutustuukopahan hän toisen sieluun (/luonteeseen), vai onkohan toisen keho siinä kokeilun kohteena. (Suurin osa avioliitossa vietetystä ajasta, on elämistä toisen sielun ja persoonan - ei pelkän kehon - kanssa)
3. Esiaviollinen seksi on epäreilua
Tiedetään, että jokainen seksisuhde, joka päättyy vaurioittaa kipeällä tavalla niitä biologisia tekijöitä, joiden tehtävä on pitää aviopari yhdessä**. Kyse ei siis ole mistään yliluonnollisella pelottelusta, eikä mistään evoluutiosta (sillä evoluutiolla ei kuitenkaan ole mitään merkitystä niillekään, jotka siihen uskovat), vaan biologiasta, ja fyysisestä rakennesuunnitelmasta. Omien fyysisten rajojen rikkominen olisi jo tarpeeksi paha ongelma, mutta samalla ollaan epäreiluja toista kohtaan.
Kumpikaan ei tietenkään loppupeleissä voita, vaikka kuinka niin ajattelisikin. Kuitenkin kumpikin tekee epäreilun teon toista kohtaan. Kumpikin sanoo "minä otan sinulta nautinnon, mutten anna nautintoni turvallisuudesta takeita.". On epäreilua ottaa toiselta jotain, jos ei kykene maksamaan takaisin, ja toisen kehosta ainoa oikea hinta on oma elämän kestävä sitoutuminen. Oma keho ei riitä maksuksi, eikä vuokrasuhteita ole.
Mutta se ei lopu siihen. Kuinka paljon taakkaa oikein olet valmis antamaan sinulle tuntemattoman ihmisen kannettavaksi? Jos sinä eroat "rakkaastasi", niin onko kohtuullista, että hänen tuleva puolisonsa, vaikka olisi itse täysin yksiavioinen, joutuu elämään jonkun kanssa, joka ei ole täysin hänen. Jos vastustat polygamiaa***, niin olet velvoitettu vastustamaan myös esiaviollista seksiä, koska kummassakin toinen jakaa kaikkensa useamman kuin yhden kanssa.
4. Esiaviollinen seksi on vastuutonta
Missä tahansa tilanteessa jossa ihminen liikkuu vaaravyöhykkeellä, lasketaan häneltä vastuuttomaksi, jos hän jättää yhdenkään asianmukaisen turvavälineen ottamatta mukaansa. Kuitenkin, kun kyse on perheen (ja sitä kautta lasten, ja sitä kautta yhteiskunnan, ja sitä kautta tulevien sukupolvien) turvallisuudesta, käy ilmeisesti äärimmäisellä riskialueella hyvin minimisuojavarustus. Miten tämä on edes mahdollista?!
Mainitsin jo aiemmin biologiset tekijät, joiden pitäisi pitää pari yhdessä, ja parin oman häilyvästi mahdollisen avioliiton onnettomuuden. Eräässä artikkelissa**** myös huomautettiin, että avioliittoon perustuvassa perheessä vain voidaan tutkitusti paremmin. Nämä asiat ovat oleellisia irtoseksin kannalta, mutta koska kokemus osoittaa, että mikä tahansa parisuhde voi päättyä, vaikka se olisi kestänyt jo kolme tai viisi vuotta, ne ovat oleellisia myös seurustelun ja avoliiton kannalta.
4.2 Avioliiton erityisasema
Miten avioliitto sitten olisi asia erikseen. Yksinkertaisesti siksi, että se on viimeinen mahdollinen sinetti. Kun Raamattua vielä kunnioitettiin euroopassa, avioliitto oli hyvin pitävä, koska sitä ei saanut rikkoa*****. Nytkin avioliitto on muita liittoja vahvempi, koska se on niin selkeä. Mummisi tietää, että olet lupautunut hänelle loppuiäksesi. Vanhempasikin tietävät sen. Jopa serkkusi, työkaverisi ja monet ihmiset jotka eivät ole koskaan tunteneetkaan sinua tietävät juhlallisen lupauksesi. Avoliitossa, edes puolisosi ei tiedä sitoutumistasi. Pikemminkin hän tietää, että sanoit, "pidetään takaportti avoinna".
Itse uskon, että avioliitolla on myöskin Jumalan siunaus, jota pitää käyttää kaikissa tilanteissa liiton hyväksi esim. rukoilemalla viisautta ja rakkautta toista kohtaan. Avioliitossa on siis kyse huolellisesta henkisen selviytymisen puolustamisesta. Ylimmän ja toimivimman suojavälineen käyttöönottamisesta muiden rinnalle. Tämä täytyy ehdottomasti tehdä ennen kuin astutaan intiimiyden vaaravyöhykkeelle!
Loppusanat
Tuossa nyt oli joitain perusteita, jotka saavat minut vastustamaan esiaviollista seksiä, ja kannattamaan todellista rakkautta ja odottamista. Yksittäisistä tiedollisista perusteista, saavat tukea monet pääteltävät perusteet, joten anna anteeksi eräiden lähtökohtien toistaminen. Toisto seuraa siitä, miten yksi asia voi vaikuttaa moneen.
Tärkein peruste itselleni on kuitenkin vielä mainitsematta. Esiaviollinen seksi on nimittäin Raamatun vastaista. Raamatun vastaisiin asioihin kuuluu moni muukin asia, kuten toisen satuttaminen yleensä, väärän todistuksen antaminen ja varastaminen. Me kaikki olemme tehneet ainakin joitakin näistä. Itse olen jollain - joko henkisellä, hengellisellä tai fyysisellä - tasolla tehnyt kaikkia niistä. (Ei. Minä en ole murhannut ketään, mutta olen kyllä sanonut toista idiootiksi ja se on Raamatun mukaan sama asia.) Tämä ei kuitenkaan ole syy hakata elämää rikki yhä uudelleen.
TRO-liike* saa osakseen paljon pilkkaa ja paljon välinpitämättömyyttä... sekä joitakin kehuja. Koulujen seksivalistus sen sijaan saa osakseen suurta luottamusta. Jopa niin suurta, että tänäkin vuonna tuhannet koululaiset käyvät sitä läpi ilman, että juuri kukaan viitsii olla huolestunut. Puhuinko äsken ohi suuni? No se varmaan riippuu mistä katsoo.
Valtamedia on yksiselitteisen myönteinen lähes kaikelle maailman irstaudelle, mutta onhan meitä muitakin. Meidät on tungettu sinne marginaalien varjoihin, missä saa huutaa kovaa, että edes yksi hetkeksi näkökenttäänsä kaventavista aatteiden ja oppilauseiden syvyyksistä herpaantunut reportteri meidätkin aavistaa, mutta meitä on. Me olemme ihan oikeita ihmisiä, jotka olemme ihan oikeasti eri mieltä koulujen seksuaalikasvatuksesta, ja ihan oikeasti kannatamme sitä, että tosirakkaus odottaa.
On ehkä hyvä koulu ymmärtäväisyyden opettelulle olla näinkin perustavasta asiasta enemmistön kanssa eri mieltä. (Tosin siinä koulussa on liiankin helppo repuuttaa.) Itse on mahdotonta ymmärtää, miksi toinen ajattelee noin, ja toisen on mahdotonta ymmärtää, miksi itse ajattelee näin. Kaikkein mahdottominta on perustella oma näkemys toiselle, niin että toinen ymmärtää sen. Toinen ajattelee, että miten niin muka ei voi ikinä luottaa toiseen ennen avioliittoa, ja itse ajattelee, että miten muka voi ottaa toiselta ja antaa toiselle koko kehon ilman että liitto on lopullisesti lyöty lukkoon.
Jälkeenpäin sitten, kun on monet piiitkät väittelyt käyty, tulee mieleen pari(sataa)kin hyvää argumenttia, jotka olisi voinut keskustelussa käyttää (ja todeta hyödyttömiksi). Ja tähän on sitten tultu. Blogivaiheeseen (Blogivaihe: kun kaikki on jo sanottu, ja haluat sanoa lisää!).
Perusteisiin
Tämä ei ole mikään poikkitieteellinen selonteko. Sen ovat muut tehneet jo paremmin. Tosin saatan viitata tässä artikkeleihin, jotka koskevat tieteellisiä tutkimuksia. Ennen kaikkea tämä on hahmotelma, niistä omakohtaisista argumenteista, jotka perustuvat ensisijaiseen kokemukseen ja loogiseen päättelyyn. Päättelyni on edelleen, kuten aina ennenkin, syntiinlangenneen ihmisen päättelyä, mutta minkäs teet? Tarkoitus ei ole selittää, miksi te syntiset olette niin inhottavia (,vaikka minulla on kyllä kokemusta itsestäni, ja tiedän että olen sekä syntinen, että inhottava), vaan kertoa miksi minun mielestäni tosirakkauden olettaisi odottavan.
1. Esiaviollinen seksi on epäromanttista
Ajatuskin siitä, että Aino on juuri luovuttanut neitsyytensä, ja Jari sanoo vain "No tällä kertaa mä himoitsin sua, mutta katotaan sitten seuraavalla kerralla, josko mä sillon himoitsenki enemmän Liisaa." ällöttää. Samoin ällöttää ajatus siitä, että Jari, murjaisee Liisalle ennen yhdyntää, että "Tää penis onki tutustunu jo Ainon ja Ellin vaginaan. Nyt kokeillaan taas miltä sun vaginas tuntuu."
Odotat varmaan minun sanovan esiaviollista seksiä yhtä ällöttäväksi. Mutta itse asiassa se on vielä ällöttävämpää. Se on kuin Jari hokisi koko yhdynnän ajan "Katotaan nytte kuinka kauan kiinnostat. Katotaan nytte kuinka kauan kiinnostat. Ehkä mä voisin kohta kokeilla jo jotain toista.". Asiaa ei muuta se, että pari "tietää, että he ovat oikeat toisilleen," sillä se totuus, että molemmilla on kaikki mahdollisuudet "vaihtaa parempaan" ei häviä. Eikä se, että silloin toinen jää yksin, muutu myöskään.
Lisäksi kumpikin on jo sen jälkeen "kokeiltu". Jos ollaan toisen kanssa naimisissa, ja ollaan toiselle menetetty neitsyys, niin silloin oma puoliso ei voi olla ainut, joka tuntee itsen seksuaalisesti. Jos menet alkuasukasheimon pariin, ja saat siellä vaimon, et ilahdu siitä, jos jokainen kylänmies taputtaa selkään ja sanoo "Muistankin vielä kun itse makasin ensimmäistä kertaa hänen kanssaan. Hän on ihan kohtuuhyvä kumppani.". Uuden vaimosi intiimit paikat eivät silloin enää olekaan intiimejä.
2. Esiaviollinen seksi on liian aikaista
Antaisiko kukaan nainen miehensä koskea itseensä, jos tietäisi, että tällä on sairas huumorintaju, tämä vihaa häntä, ja tälle hänen hyvinvointinsa on täysin yhdentekevää. No eipä varmaankaan. Mutta miksi ihmeessä sitten "mennään sänkyyn" ihmisen, josta ei voi tietää, onko hänellä ruma mieli, vihaako hän sinua, tai viittaako hän sinuun kintaalla, kanssa.
Avioliiton solmiminen on voimakkain tapa sanoa uudelle puolisolle, että "Minä rakastan sinua". Näin ainakin, jos ymmärretään että avioliitto kestää "kunnes kuolema teidät erottaa", ja sitä pitää siksi vaalia ja suojella. Avioliitto on lisäksi velvoitus muille ihmisille suojella liittoa. Jos tämä onnistuu, on puolisoiden pakko muuttua ikään kuin "Jumalan kuvan kaltaisuutta päin". En ole tietoinen mistään muusta tavasta löytää itselle täydellisen kumppanin kuin tämä muuttuminen.
Avoliitto ei paranna asiaa, vaan pahentaa. Se solmitaan silloin, kun kypsyydestä ei voi puhuakaan. Avopuolisosta tietää ainakin, että se ei rakasta tarpeeksi suostuakseen taistelemaan suhteen puolesta loppuun asti. Jo tämä yksin kertoo sen, ettei suhde ole valmis seksille. Lisäksi hänestä tietää jo valmiiksi, että hän vihaa toista osapuolta niin paljon, että on valmis kajoamaan häneen, ja sitten sanomaan: "Sehän oli vain kokeilua.". Sellaisessa välinpitämättömyydessä suhteen toivo on olematon.
Olen myös lukenut, että seksi pysäyttäisi tutustumisen, jolloinka sen edeltämä avioliitto olisi lähes tuomittu sortumaan siihen, että puolisot eivät koskaan tunteneet toisiaan. Tämä menee osin maallikkona pääteltävien seikkojen ulkopuolelle, mutta osittain sen saa selville jo miettimällä, mitä seksiä harrastava poika/tyttöystävä tekee. Tutustuukopahan hän toisen sieluun (/luonteeseen), vai onkohan toisen keho siinä kokeilun kohteena. (Suurin osa avioliitossa vietetystä ajasta, on elämistä toisen sielun ja persoonan - ei pelkän kehon - kanssa)
3. Esiaviollinen seksi on epäreilua
Tiedetään, että jokainen seksisuhde, joka päättyy vaurioittaa kipeällä tavalla niitä biologisia tekijöitä, joiden tehtävä on pitää aviopari yhdessä**. Kyse ei siis ole mistään yliluonnollisella pelottelusta, eikä mistään evoluutiosta (sillä evoluutiolla ei kuitenkaan ole mitään merkitystä niillekään, jotka siihen uskovat), vaan biologiasta, ja fyysisestä rakennesuunnitelmasta. Omien fyysisten rajojen rikkominen olisi jo tarpeeksi paha ongelma, mutta samalla ollaan epäreiluja toista kohtaan.
Kumpikaan ei tietenkään loppupeleissä voita, vaikka kuinka niin ajattelisikin. Kuitenkin kumpikin tekee epäreilun teon toista kohtaan. Kumpikin sanoo "minä otan sinulta nautinnon, mutten anna nautintoni turvallisuudesta takeita.". On epäreilua ottaa toiselta jotain, jos ei kykene maksamaan takaisin, ja toisen kehosta ainoa oikea hinta on oma elämän kestävä sitoutuminen. Oma keho ei riitä maksuksi, eikä vuokrasuhteita ole.
Mutta se ei lopu siihen. Kuinka paljon taakkaa oikein olet valmis antamaan sinulle tuntemattoman ihmisen kannettavaksi? Jos sinä eroat "rakkaastasi", niin onko kohtuullista, että hänen tuleva puolisonsa, vaikka olisi itse täysin yksiavioinen, joutuu elämään jonkun kanssa, joka ei ole täysin hänen. Jos vastustat polygamiaa***, niin olet velvoitettu vastustamaan myös esiaviollista seksiä, koska kummassakin toinen jakaa kaikkensa useamman kuin yhden kanssa.
4. Esiaviollinen seksi on vastuutonta
Missä tahansa tilanteessa jossa ihminen liikkuu vaaravyöhykkeellä, lasketaan häneltä vastuuttomaksi, jos hän jättää yhdenkään asianmukaisen turvavälineen ottamatta mukaansa. Kuitenkin, kun kyse on perheen (ja sitä kautta lasten, ja sitä kautta yhteiskunnan, ja sitä kautta tulevien sukupolvien) turvallisuudesta, käy ilmeisesti äärimmäisellä riskialueella hyvin minimisuojavarustus. Miten tämä on edes mahdollista?!
Mainitsin jo aiemmin biologiset tekijät, joiden pitäisi pitää pari yhdessä, ja parin oman häilyvästi mahdollisen avioliiton onnettomuuden. Eräässä artikkelissa**** myös huomautettiin, että avioliittoon perustuvassa perheessä vain voidaan tutkitusti paremmin. Nämä asiat ovat oleellisia irtoseksin kannalta, mutta koska kokemus osoittaa, että mikä tahansa parisuhde voi päättyä, vaikka se olisi kestänyt jo kolme tai viisi vuotta, ne ovat oleellisia myös seurustelun ja avoliiton kannalta.
4.2 Avioliiton erityisasema
Miten avioliitto sitten olisi asia erikseen. Yksinkertaisesti siksi, että se on viimeinen mahdollinen sinetti. Kun Raamattua vielä kunnioitettiin euroopassa, avioliitto oli hyvin pitävä, koska sitä ei saanut rikkoa*****. Nytkin avioliitto on muita liittoja vahvempi, koska se on niin selkeä. Mummisi tietää, että olet lupautunut hänelle loppuiäksesi. Vanhempasikin tietävät sen. Jopa serkkusi, työkaverisi ja monet ihmiset jotka eivät ole koskaan tunteneetkaan sinua tietävät juhlallisen lupauksesi. Avoliitossa, edes puolisosi ei tiedä sitoutumistasi. Pikemminkin hän tietää, että sanoit, "pidetään takaportti avoinna".
Itse uskon, että avioliitolla on myöskin Jumalan siunaus, jota pitää käyttää kaikissa tilanteissa liiton hyväksi esim. rukoilemalla viisautta ja rakkautta toista kohtaan. Avioliitossa on siis kyse huolellisesta henkisen selviytymisen puolustamisesta. Ylimmän ja toimivimman suojavälineen käyttöönottamisesta muiden rinnalle. Tämä täytyy ehdottomasti tehdä ennen kuin astutaan intiimiyden vaaravyöhykkeelle!
Loppusanat
Tuossa nyt oli joitain perusteita, jotka saavat minut vastustamaan esiaviollista seksiä, ja kannattamaan todellista rakkautta ja odottamista. Yksittäisistä tiedollisista perusteista, saavat tukea monet pääteltävät perusteet, joten anna anteeksi eräiden lähtökohtien toistaminen. Toisto seuraa siitä, miten yksi asia voi vaikuttaa moneen.
Tärkein peruste itselleni on kuitenkin vielä mainitsematta. Esiaviollinen seksi on nimittäin Raamatun vastaista. Raamatun vastaisiin asioihin kuuluu moni muukin asia, kuten toisen satuttaminen yleensä, väärän todistuksen antaminen ja varastaminen. Me kaikki olemme tehneet ainakin joitakin näistä. Itse olen jollain - joko henkisellä, hengellisellä tai fyysisellä - tasolla tehnyt kaikkia niistä. (Ei. Minä en ole murhannut ketään, mutta olen kyllä sanonut toista idiootiksi ja se on Raamatun mukaan sama asia.) Tämä ei kuitenkaan ole syy hakata elämää rikki yhä uudelleen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)