Apologian pitäisi tarkoittaa uskonpuolustusta. Sen pitäisi rohkaista niitä, jotka kaipaavat tukea uskolleen ja antaa tietoja niille, jotka haluavat osata perustella uskonsa. Suuri(n?) osa suomalaisesta "apologeettisesta" kirjallisuudesta kuitenkin pikemminkin masentaa uskossaan horjuvia ennestään, ja auttaa vain ajamaan epäilijät pois ainakin kristinuskon ovelta. Missä on vika, kun älyllisesti vähänkin johdonmukainen maallikko joutuu hakemalla hakemaan apologetiikkaa, joka ei tyrmää hänen uskonsa perustusta?
Minne menet Perussanoma?
Siitä on jo jonkin aikaa, kun etsin apologeettista kirjallisuutta Perussanoma Oy:n internet-sivuilta. "Ja Jumala loi tieteen..."-sarjan kuvaus oli jo aikaisemmin ajanut minut pois sivuilta, mutta tutkin vielä Humanitas-sarjan kirjojen esittelysivuja. Kuten sanoin, siitä on jo jonkin aikaa, mutta niillä sivuilla törmäsin sellaiseen Raamatun ilmoittamaan luomiskertomukseen uskovien pilkkaan, etten voi sitä antaa ikinä anteeksi* (paitsi vissiin taivaassa). Kreationisteja käsiteltiin siinä niin halventavalla tavalla, että en toivoisi sellaista kohtelua naturalistiselle darvinismillekaan (eikä toivonut kyseisen kirjan kirjoittajakaan).
Epäuskollisen tulkinnan ongelma
No hyvä on. Joku saattaa tuntea halveksuntaa sellaista näkemystä kohtaan, jota minä itse kannatan. Eikö ole mahdollista, että joku apologeetta joka vastustaa kreationismia, arvostaakin raamattua, niinkuin minäkin? Siihen on yksi vastaus, ja se vastaus on raikuva... ei! Kristinuskon perusperiaate on, että raamattu on Jumalan sana. Toinen perusperiaate on tietenkin, että Jumala on kaikkivoipa ja hyvä, eikä koskaan valehtele.
Ensimmäistä mooseksenkirjaa, joka siis kuvaa luomisen vedenpaisumuksen, ja kielten sekaantumisen, ei käsitellä missään raamatun kirjoituksessa kuvainnollisena. Itse asiassa Aatamista alkava sukuluettelo jatkuu aina Jeesukseen saakka. Tämä on osoitus siitä, että Jeesus oli se Aatamille ja Eevalle luvattu naisen siemen, joka murtaa käärmeen pään. Aatami taas esitetään historian henkilönä, jota edelsi luominen, ja jonka kuoleman jälkeiseen aikaan sijoittuu maailmanlaajuinen vedenpaisumus. Kumpaankaan näistä ei ns. teistinen evoluutio usko, ja jos uskoo toisen, on uskottava toinen.
Luomisen kaikki kuusi päivää päättyivät yöhön ja uuteen aamuun. Lisäksi luominen, eteni asteittaisessa järjestyksessä, jota yksikään itseään kunnioittava evolutionisti ei hyväksyisi (itseään kunnioittava kristitty kylläkin). Vedenpaisumus on vielä pahempi. Koska se on selkeästi esitetty globaalina tapahtumana (selviytyjille esimerkiksi rakennettiin arkki, eikä niitä lähetetty naapuriseudulle), sen seurausten on täytynyt olla massiiviset. Useimmilla mahdollisilla vedenpaisumuksen seurauksilla (esim. fossiilit, hiidenkivet ja maaöljy) on evolutionistinen vaihtoehtoselitys ja toisinpäin. Toisin sanoin, jos toinen on totta niin toista on hankala perustella.
Tyhjän puolustamisen ongelma
Kuitenkin sitä, että tämä historialliseksi tarkoitettu kirja olisi pelkkää vertauskuvaa, monet kristityt pitävät ainoana oikeutettuna ajatuksena. Ja tämän sitten pitäisi puolustaa kristinuskoa? Miten joku voi puolustaa Jumalaan uskomista, jos Jumalan sanaa ei saa ottaa niin, kuin se on tarkoitettu? Yleinen ajatus on, että "tiede"** auttaa meitä tulkitsemaan Raamattua oikein. Luullaan, että evoluutio-oppi auttaa meitä näkemään mitä Raamattu on todellisuudessa tarkoittanut.
Mainitsin jo jotakin sellaista, jonka maallikkokin huomaa olevan sovittamatonta evoluutiouskon ja Genesiksen (= 1. Mooses) välillä. Jo mainitsemillanikin esimerkeillä voi selvästi osoittaa, mistä tällaisessa tulkinnassa on kyse. Jos Raamatun pitää väittää jotakin päinvastaista, kuin mitä rehellinen lukija voi siitä ymmärtää, niin väittääkö se mitään? Ei. Yhtä hyvin voisi sanoa (ja nykyään sanotaankin), että "Tieteellinen konsensus on sitä mieltä, että Jeesus ei noussut haudastaan. Näin ollen Raamattu ei suinkaan väitä, että jeesus olisi kirjaimellisesti herätetty kuolleista."
Ymmärrätkö? Ongelmaksi nousee se, että mitään väittämää, kirjoitettua tai julkilausuttua, ei voi todistaa millään merkityksellisellä tavalla todeksi, jos argumentoidaan ikään, kuin se ei tarkoittaisi yhtään mitään. Jos joku voi tarkoittaa kahta täysin vastakkaista asiaa (evoluutiota ja luomista) se ei yleensä voi tarkoittaa yhtään mitään. Teistinen evoluutio on siis sama kuin perustaisin uskoni säätiedotuksen luotettavuuteen sen varaan, että siinä sanotaan "huomenna on luultavasti säätä".
Missä kulkee mahdottoman raja?
Vielä yksi asia tuli tässä kirjoitellessani mieleen. Oletetaan että on Jumala, joka ei kykene luomaan maailmaa ilman miljoonien vuosien verenvuodatusta. Oletetaan, ettei hän osaa kertoa muovaamalleen ihmiselle, mitä menetelmää hän luomisessa käytti, vaan ihminen joutuu itse päättelemään koko sotkun. Oletetaan, että hän ei pysty hukuttamaan koko maailmaa, vaikka haluaisi, vaan uskottelee vain tekevänsä niin. Minun mielestäni, sellainen Jumala ei pystyisi syntymään omaan maailmaansa neitsyestä, eikä elämään kovinkaan hääppöistä elämää, eikä sovittamaan meidän syntitaakkaamme. Kaikista vähiten hän kykenisi heräämään kolmantena päivänä kuolleista!
Loppusanat
En halua perustaa uskoani raamattuun joka on puolillaan täysin merkityksetöntä kirjoitusta, mutta onneksi minun ei tarvitse. Raamattu on täysin selkeä, ja hyvin radikaali viestissään alusta loppuun.
En halua uskoa Jumalaan, joka maagisesti oppii tekemään ihmeitä aivan historian loppusuoralla, mutta onneksi minun ei tarvitse. Jumala ilmoittaa selvästi, että hän on luonut maailman yhdellä valtavalla ihmeellä heti alussa.
En halua hylätä kristinuskoa, mutta onneksi minun ei tarvitse. Jos ihminen ei tulkitse maailmaa pelkän auktoriteettiuskoon perustuvan naturalismin silmin, hän löytää vedenpaisumuksen jäljet, rappeutumisen todellisuuden, ja alkuperäiskansojen yhtäpitävän todistuksen luomisesta, ja tulvasta. Usko maailmaan joka ei olisi raamatun ilmoittaman luomisen tulos on itsessään uskonliito eikä pelkkä -hyppy.
Loppuviesti Perussanomalle
Mitä tulee Perussanoman "apologeettisista" kirjoista vastaaviin henkilöihin, suosittelisin heitä kyseenalaistamaan rohkeammin yleisen evoluutioteorian haurasta mutta monimutkaista ismiverkkoa. Suosittelisin heitä myös tutustumaan rohkeampaan, radikaalimpaan raamattuun, ja muodostamaan sen kanssa häpeämättömämmän täysivaltaisen suhteen. En panisi pahitteeksi sitäkään, jos he pyörähtelisivät hetkeksi sen pienen evo-piirin ulkopuolelle, ja tarkkailisivat maailman menoa hiukan löyhemmillä ennakkoasenteilla.
Huonompi uutinen heille on, että ennemmin toivoisin heidän kokonaan hylkäävän uskonsa, ja kirkon, kuin johdattavan enää yhtäkään heikommista veljistä tuolle teistisen evoluution polulle, joka vie vääjäämättä vain yhteen suuntaan: Kristinuskon ulko-ovelle. Eniten toivoisin heidän kuitenkin tekevän parannuksen, mutta vain he voivat päättää oman suuntansa.
Kuinka suuren sukupolven me olemmekaan heidän tähtensä jo menettäneet.
* Itse olen ehkä ikuisesti pahoillani siitä, miten höykytin erästä Perussanoman työntekijää asiasta.
** Evoluutiouskovat kutsuvat omaa oppiaan itsepintaisesti tieteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti