Kun Jumala suuttuu

Narniassa sanotaan tunnetusti Aslanista (Narnian Kristus-hahmosta), että Hän ei ole turvallinen/kesy.

Kristusta ei voi kesyttää kiltiksi joulupukiksi, eikä liioin verenhimoiseksi metsästyskoiraksi. Messiaasta ei kukaan voinut tehdä itselleen turvallista. Häntä ei voitu muokata hyväksymään aikansa perinnäissäädöksiä, suvaitsemaan avioeroa, kumartamaan paholaista tai omaksumaan niitä monia aatteita, joita liikkui Juudean alueella.

Tämän saivat nähdä rahanvaihtajat temppelissä, kun Jeesus teki itselleen ruoskan heitä vastaan.

Macho, kiltti vai jotain muuta?

Mielestäni monien kristittyjen on kuitenkin vaikea ymmärtää tätä tilannetta. Se yritetään usein selittää vallalla olevien ihanteiden mukaan.

Tällä hetkellä on Toisaalta vallalla macho-ihanne, jossa Jeesus näytti kauppiaille ja rahanvaihtajille taivaan merkit. "Eivätpäs enää niin vaan temppeliin riennäkään kaupustelemaan", voisi joku sanoa kehaistakseen Jeesusta. Mutta ei. Tuolla teolla ei luultavasti ollut juuri mitään vaikutusta temppelin kaupankäyntiin.

Toisaalta taas hempeän lempeä Jeesus-hymypoika-ihanne on myös vallalla. Tästä ihanteesta käsin katsova näkee ehkä "Jeesuksen yhtenä heikoista hetkistään" tai "koko-ihmisen-tunneskaala-Jeesuksen". Todellisuudessa kuitenkin Raamattu itse kertoo, mistä tässä on kyse.

Kiivas Jumala

Uusi testamentti viittaa tässä Vanhan testamentin profetaaliseen valitushuutoon: Kiivaus Sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut! Se paljastaa jotakin Jumalan sydämestä. Se paljastaa Jumalan, joka vihaa kuohuksiin, ja tuskaan - ikään kuin kuluttavan tulen jäytämiseen - asti sitä, kun hänen temppeliänsä tahrataan voiton tavoittelulla.

Haluan tehdä ja joudun tekemään yhden asian selväksi. Jumalan pyhä viha ei ole saman laista, kuin Islamin pyhä sota. Se ei etsi ensisijaisesti vääräuskoisten kuolemaa, vaikka johtaakin lopulta katumattomien tuomitsemiseen. Se ei tarvitse ihmisiä rangaistuksen välikappaleiksi, tai tuomion toteuttajaksi. Se lankeaa kaikkea ihmisen, myös kristityn, jumalattomuutta kohtaan. Siltä vihalta Jeesus tuli pelastamaan meidät.

Kuitenkin se viha on kiivas. Miksikö? Kenties koska sen sytyttänyt rikkomus on julkea. Pyhää ollaan tahrattu. Ei-Jumalasta on tehty Jumala, ja se, millä on Jumalallinen tehtävä, on heitetty sioille. Ihminen on jälleen halventanut ylpeydessään Jumalaa.

Se on rikos joka ei vain ansaitse korkeinta mahdollista tuomiota, vaan myös välttämättä ja välittömästi herättää korkeimman mahdollisen vihan. Kyseessä oli vääryys Jumalan Temppeliä kohtaan, ja me kaikki toivomme jonakin päivänä, ettemme olisi tehneet omia vastaavia tekojamme.

Ihminen × 10 potenssiin 777 ≠ Jumala

Miten siis on? Oliko se miehekäs puolustus? Ei. Se oli jotakin paljon välittömämpää ja luontevampaa, kuin meidän uhoilumme. Oliko se siis vain osa Jeesuksen suurta tunneskaalaa? Ei. Se tuli yhtä lailla Taivaasta, kuin Jeesus itse, eikä siinä ollut kyse tunteilusta vaan Jumalasta keskellä suoraa pyhäinhäväistystä.

En tiedä, kuinka hyvin me pystymme koskaan ymmärtämään Jeesusta Jumala-ihmisenä, mutta on viisaampaa jättää Jeesus analysoimatta, kuin yrittää sovittaa häntä sellaisen ihmisen kenkiin, joka ei ole 100 prosenttien Jumala.

Älkää siis tähänkään analyysiin pelastustanne luottako, vaan perustakaa se Raamatun ymmärrykselle avautuviin lupauksiin.

Jumalan kiivaus yllättävässä paikassa

Hiljattain avasin Raamattuni. Olen taas jäänyt Pyhän Kirjan ihmisen näkökulmasta hitaimmalle alueelle, ja kirjanmerkki ohjasikin minut kuvaukseen liiton majan kalustuksesta.

Sieltä se iski minuun. En ollut aiemminkaan yhtä mieltä Eero Junkkaalan kanssa, kun hän kirjoittaa, että Pentateukki (5 Mooseksen kirjaa) olisi koottu joskus kuningas Daavidin aikaan. En myöskään voinut, enkä voikaan, hyväksyä hänen kannattamaansa nelilähdehypoteesia.

Kuitenkin tuo lause toi eteeni entistä selvempänä murheellisen, jopa loukkaantuneen Jumalan.

"Aseta armoistuin arkun päälle ja pane arkkuun todistus, jonka minä sinulle annan"

Mikä siinä sitten säväytti?

Olin lukenut tuon kohdan aiemminkin. Olin lukenut siitä jopa mainittavan tässä nimenomaisessa yhteydessä. Mutta nyt mieleeni vain tuli uusi ajatus.

Miten Jumalaa mahtaakaan sattua, kun hänen palvelijansa uskoo, ettei Israelilla ollut kirjoitettua historiaa ennen Daavidia. Jumalahan itse kertoo tässä, että Mooseksen piti laittaa liiton arkkiin todistus - kirjoitettu kymmenen käskyn laki - jonka Hän oli antamaisillaan. Jumala ei sallinut lakinsa jäädä suullisen perimätiedon varaan. Kuinka Jumalaa sattuukaan, kun Raamatun opettaja syyttää Häntä sellaisesta. Älkää unohtako, että Junkkaalan tulisi asemassaan ohjata heikkoja kristittyjä uskon tiellä.

Suhtautuminen harhaoppeihin

Pentateukissa on monia suorempiakin todisteita sen varhaisesta kirjoitusajankohdasta, mutta ne kaikki on osoitettu muualla monia kertoja. Lisäksi ne vain sivuavat aihettamme. Nyt on kyse siitä, kuinka huomasin, ettei Jumalan Sanan väärentäminen ole vain väittelykysymys. Minun luojaani, rakastavaa Isääni, Häntä, jota minun tulee rakastaa kaikkein antautuneimmin on satutettu!

Minun tulisi nyt kysyä enemmän, kuin koskaan, "kuinka joku voi tehdä tällaista". Ja kuitenkaan en voi tuomita Junkkaalaa. Ehkä hän ei tiedä, mitä hän tekee. Olkoonkin, että se on silloin osin tahallista tietämättömyyttä. Ehkä minulla itselläni on alueita, joilla teen samalla tavoin.

Mutta kompromissinäkemyksissä (teistinen evoluutio, hengellinen ylösnousemus, Tulkaa Kaikki -liike ym.) ei ole pelkästään kyse kumottavista harhaopeista, vaan siitä, että joku on sorkkinut pyhää Jumalan Sanaa. Kyse on väkivallanteosta eikä meidän tule käsitellä tätä asiaa, kuin kysymystä sourcream & onion -sipsien mausta, vaan ennemminkin, kuin hyvän ystävän kohtaamaa pilkkaa.

Loppujen lopuksi kysymys Jumalan seuraajana elämisestä on myös kysymys Jumalan omasta arvojärjestyksestä. Se kuuluu: sattuuko sinuun, kun Jeesukseen sattuu? Ja sitä kysymystä saamme kaikki itseltämme kysellä.

Teistisen evolutionismin sokea piste

CMI, eli Creation Ministries International, on raamatullisen ("nuoren maan" tai "kalenteripäivä-") kreationismin ja Raamatun arvovallan puolustamiseen keskittynyt järjestö. Aika ajoin se julkaisee verkkosivuillaan (Creation.com) saamaansa palautetta/kritiikkiä vastauksineen.

Erään kerran CMI julkaisi kirjeenvaihdon työntekijöidensä ja erään toisen asteen oppilaitoksessa työskentelevän, Evoluutio Suureen (kuten itse kyseistä voimaa kutsun) uskovan kappalaisen kirjeenvaihdon. Kappalainen osoitti uskomatonta kyvykkyyttä olla ymmärtämättä sitä mitä CMI:n henkilökunta helposti ymmärrettävin ilmaisuin hänelle sanoi. Se ei kylläkään ollut enää mikään suuri yllätys. Olihan Eero Junkkaala osoittanut samaa ymmärtämättömyyden lahjakkuutta kirjassaan Alussa Jumala Loi - kristinusko ja tieteellinen maailmankuva.

Kappalainen esitti selvin sanoin myös omat näkemyksensä. Yksi näistä muodosti ilmeisen ongelmallisen, joskin valitettavan yleisen argumentin, luomiskertomuksen historiallis-kieliopillista tulkintaa vastaan.

GENESIKSEN TARKOITUS

Kappalaiselle Ensimmäisen Mooseksen kirjan eli Genesiksen alkulukujen tarkoitus ei ole kertoa historiasta. Hän sanoo, ettei historia tai tiede voi kertoa

"Jumalasta, joka puhaltaa hengen kaikkeen elämään, eikä rakkaudesta ja pahuudesta [ihmisten sydämissä], eikä siitä miten Jumala huolehtii maailmastaan, eikä oikeudenmukaisuudesta, kunnianhimosta, seksistä ja lukuisista muista viesteistä Genesiksessä."

Hän tunnustaa tietävänsä, että kreationistitiedemiehet kannattavat monia näistä viesteistä, mutta sitten hän korottaa panoksia:

"Koska he väittävät näiden asioiden tapahtuneen historiassa, ja koska monet ihmiset päättelevät ettei 6 päivän luominen ole historiallista eikä tieteellistä, ihmiset päätyvät heittämään vauvan (todelliset syyt 1. Moos. 1-11:den kirjoittamiselle) pois pesuveden (1. Moos. 1-11 historiallisuuden ja tieteellisyyden) mukana."

Kappalaisen mukaan raamatulliset kreationistit vahingoittavat tällä tavalla ihmisten uskoa.

OMAN OKSAN SAHAAJAT

On tietysti selvää, että olen eri mieltä ko. kappalaisen kanssa siitä, onko evoluutio vai 6 päivän luominen epätieteellistä. En usko, että monikaan todella päättelee, ettei 1. Moos. 1-11:ssä olisi järkeä: ihmiset ehdollistetaan olemaan sitä mieltä. Jos et usko, avaa televisio päiväksi ja laske kuinka monta viittausta evoluutioon faktana ehdit kuulla. Mutta oletetaan että Genesiksen alku todella kuulostaisi epätieteelliseltä. Kannattaisiko meidän opettaa, että se on kuvaannollinen satu?

Sanon tämän nyt suoraan. Satuna luomiskertomus voisi kyllä kuvata jumaluutta kauniistikin, mutta sen perusteella ei voisi edes uskoa, että tällainen jumaluus saati sitten Jumala on olemassa. Päin vastoin. Jos meillä on vaikka tarina rakastavasta Jumalasta, joka luo maailman 6 päivässä ilman kuolemaa, ja jos tämä tarina on tunnustetusti vain vertauskuvallinen satu, sen avulla voi muodostaa seuraavanlaisen argumentin:

1. Sadussa kuvataan rakastavaa Jumalaa.
2. Sadussa tämä rakastava Jumala on sellainen, joka luo meidän maailmamme tyhjästä 6 päivässä.
3. Sadun kertoja ei usko kenenkään luoneen maailmaa 6 päivässä.
SIISPÄ Sadun kertojan mukaan sadun kuvaaman kaltaista rakastavaa Jumalaa, joka voi ja haluaa luoda maailman viikossa, ei ole olemassa.

Satu-luomiskertomuksen kertoja voi tietysti uskoa Jumalaan, jopa rakastavaan sellaiseen, mutta ei tarinan itsensä Jumalaan. Satu voi esittää vertauskuvan Jumalasta, mutta vertauskuva itsessään ei kerro, kenen jumala on kyseessä. Jonkun täytyy ensin kertoa kuka tämä Jumala on tosimaailmassa, ennen, kuin voimme edes tietää, mikä osa sadusta on historiaa, mikä kielikuvaa ja mikä pelkkiä keinotekoisia kehyksiä. Teistiset evolutionistit tietysti jättävät tämän kertomisen 1700-1800-lukujen deisteille ja agnostikoille.

EIKÄ SE TÄHÄN PÄÄTY

Nyt on kuitenkin kyse enemmästä, kuin vain luomistapahtumasta. Kyse on myös maailmanlaajuisesta tulvasta, joka kuvataan myös Näissä väitetyissä opettavaisissa saduissa.

Jos tulva on tapahtunut (niin kuin se onkin) se kertoo, että Jumala voi tuomita meidät yksilöinä ja ihmiskuntana toisenkin kerran. Jos tulva on sen sijaan opettavainen tarina, se kuvaa eteemme jumalan, joka puhuu paljon, muttei koskaan oikeastaan tee mitään. Silloinhan se nimenomainen tarina, jonka Herra Jeesus Kristus opettaa varoittavan viimeisestä tuomiosta, onkin hyvä syy sanoa "Herrani tulo viipyy... kuten aina".

SUMMA SUMMARUM

Teistiset evolutionistit eivät halua menettää Raamatun alkulukujen muita viestejä, vaikka he uskovatkin niiden kuvaamien tapahtumien olevan epähistoriallisia, tai jopa älyttömiä. Siksi he yrittävät muuttaa Genesiksen alun symboliseksi opetustarinaksi. He jopa syyttävät raamatullisia kreationisteja näiden muiden opetusten saattamisesta huonoon huutoon.

Heidän syytöksensä kuitenkin kaatuu omiin jalkoihinsa. Jos henkilö ajattelee, kuten minä, että Raamatun alku on tarkoitettu historialliseksi ja on totta historiana, hän voi helposti uskoa myös sen "todellisen sanoman". Teistinen evolutionisti taas ei voi johdonmukaisesti ottaa sekä kuvaannollista Genesis 1-11:tä, että niitä käsitteitä, joita yleisesti pidetään sen viesteinä. Tämä johtuu siitä, että satu voi ainoastaan joko kuvata ei-konkreettisia ilmiöitään ja olentojaan tai osoittaa osan niistä kuuluvan ainoastaan satujen maailmaan. Se ei voi antaa perustetta lujasti uskoa niihin.

Genesis taas väkisinkin joutuu perustelemaan omat viestinsä koska se on ensimmäinen kirja Raamatussa. Sille ei ole laskettu perustaa, jolle rakentaa. Se on itse perusta.

Kappalainen, joka viestitteli CMI:n kanssa oli ainakin viestejä kirjoittaessaan syvästi uskon mies. Hänen uskoonsa kuului pelastava usko Jeesuksen Herruuteen ja sijaisuhriin. Hän kuitenkin uskoi ainakin tuolloin vielä enemmän Evoluutio Suureen.

Sekä keskustelun ensimmäinen osa että sen toinen osa kannattaa lukea. Molemmista käy mielestäni ilmi, ettei kappalainen suostu kertomaan ainuttakaan yksittäistä perustelua uskolleen Evoluutioon. Silti hänen uskonsa tähän on horjumaton. Hän ei myöskään kerro ainuttakaan Raamatusta itsestään kumpuavaa syytä pitää Genesistä kuvainnollisena. Silti hän pitää Genesiksen myyttisyyttä niin selvänä, ettei salli opistoonsa yhtä esitystä vastakkaisesta näkökulmasta.

Voiko tällainen ihminen olla missään vaarallisempi, kuin kirkon pyhittämässä opetusasemassa, ja kuitenkin meidän tulee rukoilla hänen puolestaan. Hän ei tiedä, mitä tekee.

Siunausta toivottaen, toivoa siunaten
Lassi Peltomaa