Evoluutio ja järki – täysin ristiriidassa

Onko evoluutio järkevä? Siinä vasta aihe! Useimmat ihmiset ovat nykyään sitä mieltä, että järkeä ei voi olla evoluution ulkopuolella. Raamattu väittää kuitenkin olevansa järkevämpi:

"me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia,  on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi, kuin ihmiset ja Jumalan heikkous on väkevämpi, kuin ihmiset." (1. Kor. 1:23-25)

Tässä Raamatun ydinsanomaa ei siis vain sanota jumalan viisaudeksi, vaan Jumalan hulluuskin korotetaan ihmisten viisautta ylemmäksi. Olkoot siis ihmisten viisaus evoluutio, mutta jos Jumalan hulluuskin on ihmisviisauden yläpuolella, niin evoluutio ei Raamatun mukaan pärjää Jumalan viisaudelle missään. Ja jos totuus on Jumalassa, niin Jumalan viisautta olisi viisasta kutsua viisaudeksi. Mutta onko evoluutio sittenkin todellinen viisaus.

Eteenpäin! Siis minne?

Evoluutiouskon keskeisin sanoma on, että virheistä syntyy taideteos. Alku on tässä tarinassa vaatimaton: pelkistävä ilmakehä, jonka kaasut reagoivat sähkön kanssa (tai mitä milloinkin). Ei elämää. Ei proteiineja. Ei edes vielä aminohappoja. Darwin itse kuvasi teoriansa upeutena sitä, kuinka pienistä aluista syntyi lopulta jotakin suurta ja upeaa.

Jos tutkitaan mitä tahansa työtä, mitä ihminen tekee, niin hän usein kyllä tekee pienestä alusta alkaen suurempaa ja mahtavampaa (ainakin jossakin mielessä). Tilanne muuttuu, kun katsellaan asiaa tarkemmin. Ensinnäkin materiaalit olivat jo jossain muotoa olemassa. Ainoa, mitä niihin lisättiin oli informaatio. Informaatio määräsi halutun muodon, halutun järjestyksen ja raaka-aineiden jalostuksen eli hyvän osan erottamisen käyttöön. Ja mistä se informaatio sitten tuli? Se tuli ihmisen älyllisestä kapasiteetista, joka oli olemassa jo ennen työn alkua. Ihminen siis käytti valmista ja valmista, tehdäkseen valmista.

On muitakin analogioita, joissa pienestä tulee jotakin suurta ja mahtavaa: siemenestä kasvaa puu, kolehtimarkoista kertyy suuri lahjoitus ja muita. Kuitenkin nämä kaikki ovat lähemmin tarkastettuna merkkejä melkein päinvastaisesta. Kaikissa näissä informaatio tai informaatiota tuottavan henkilön äly pysyvät parhaimmillaankin samana.

Mitä sitten tapahtuu, kun ihminen jättää tekemänsä työn satunnaisten voimien armoille? Uskon, että jokainen lukija tietää vastauksen aivan liian hyvin.

Rappeutuminen vai evoluutio?

Tässä on siis kyse surkastumisesta. Kun asiat menevät omalla painollaan, hyvästä tulee huonompi. Mieti: onko loogista olettaa, että ilman älyä syntyy monimutkaisia asioita, jotka toimivat liki täydellisesti, vai että älyn puutteessa monimutkaiset asiat luisuvat lähemmäksi luonnonmukaista tilaa, eli satunnaisuutta tai vaihtoehtoisesti yksinkertaisuutta? Evoluutio voi käyttää rakennusaineenaan vain satunnaisuutta ja materiaa ja satunnaisuuden vastakohta on järkevä looginen ekosysteemi tai eliö.

Me emme yleensä mistään asiasta odota, että se syntyy satunnaisten virheiden avulla, mutta jostain syystä, koko havaitsemamme biologinen maailma, ja me itse, olemme tässä asiassa poikkeus. Toisaalta taas me emme yleensä mistään asiasta oleta, että se kestää satunnaiset tapahtumat ja olosuhteet menemättä ainakin vähän pieleen, mutta jostain syystä ajattelemme ihmisestä, että, kun tarpeeksi sattumaa laittaa päällekkäin, siitä tulee vain parempi.

Vielä pahempi on, jos selitämme ihmiskehon järjestelmällisyyden vetoamalla luonnonvalintaan. Luonnonvalinta viittaa tapahtumaan, joka tapahtuu satunnaisissa luonnollisissa olosuhteissa ilman älyllistä aiheuttajaa. Tämä tapahtuma on määritelmän mukaan sellainen, joka ei ajattele, ja se on myös määritelmän mukaan satunnainen, ellei sitten valittavana ole jokin täysin kelvoton, jotakin toimivaa vastaan! Me toisin sanoen kuvittelemme elottoman eläväksi ja enemmänkin!

Toisin sanoen evoluution eteenpäin menevä maailma, on loogisen maailmankuvan äärimmäinen vastakohta. Mutta evoluutio puhuu muustakin, kuin eteenpäin menemisestä.

Kello käy

Evoluutioon uskovan ihmisen mukaan on järjetöntä uskoa, että maailma kaikkine eläimineen olisi vain kuusituhatta vuotta vanha. Tämä aihe limittyy hieman edellisen aiheen kanssa, mutta toisaalta, miten se voisi sen välttää.

Evoluutiouskon maailma on miljardeja vuosia vanha. Elämä on tässä maailmassa myös miljardien vuosien ikäinen, ja ihminenkin ainakin satojen tuhansien vuosien. Monet lajit olisivat nähneet aamunkoittonsa, jo satoja miljoonia vuosia sitten.

Jos hyväksymme edellisen luvun päätelmät, meidän on kysyttävä, miksi me emme ole kuolleet jo tuhansia kertoja sukupuuttoon. Jos sisältämämme informaatio kerran menee alaspäin, eikö jossain vaiheessa tule tilannetta, josta ei voida enää päästä yli eikä ympäri.  Toisin sanoen, jotta elämä voisi kehittyä miljoonien vuosien aikana, sen pitäisi myös selvitä surkastumiselta miljoonien vuosien ajan.

Lisäksi Evoluutiotarinassa on useita jättisukupuuttoja, ja kuitenkin elämä voittaa aina. Miksi ihmeessä se voittaisi aina?! On loogisempaa, että elämä kylmässä, merkityksettömässä maailmankaikkeudessa ylipäätään kuolee pois, kuin että se voittaa edes syntymisensä verran! Jos tämä pieni sininen pallo on pyörinyt tuon yksinäisen auringon ympärillä miljardien vuosien ajan, niin miten ihmeessä se pallo itse olisi edes säästynyt, vaikka sillä onkin isompia planeettoja suojanaan?

Jos fiktiivisessä kertomuksessa on näin paljon ihmeellisiä onnenkantamoisia, me ehkä jo alamme kyllästymään lukemiseen, mutta jos joku kuvaa omaa elämäänsä näin onnekkaaksi, me pidämme häntä valehtelijana, hulluna tai Jumalan itsensä suojaamana. Tietenkään emme voi olettaa Jumalaa tähän evoluutiokuvioon mukaan, koska Jumala ei ensinnäkään käyttäisi evoluutiota, ja toiseksi, jos Jumala on, niin evoluutio-oppia ei tarvita selittämään mitään.

Mitä ateismi sanoo viisaudesta

Lopuksi on tietysti esitettävä se vanha kysymys: jos uskot, että omat aivosi ovat sattumanvaraisen prosessin tuottama kemian sivutuote, niin mikä saa sinut päättelemään, että ne tekisivät oikeat johtopäätökset miljoonien vuosien takaisesta historiasta? Tähän voi sanoa tietysti uskovansa, että allekirjoittaneenkin aivot ovat tällaista sattuman satoa, joten kysymyksellä haastettu ei pidä minua itseään älykkäämpänä.

Vastaus ei kuitenkaan muuta sitä, että ihminen, jonka uskomusjärjestelmässä ei ole mahdollisuutta luotettaviin aivoihin, ei voi julistaa itseään muita viisaammaksi, eikä edes viisaaksi. Jos minä uskoisin, että me kaikki olemme hulluja, minä mukaan lukien, saisin luultavasti osakseni vain sääliviä katseita. Voin julistaa itseni hulluksi, mutta samalla hetkellä julistan, että olen kelpaamaton keskustelemaan siitä, olenko hullu vai enkö (saatikka muiden järkevyydestä tai hulluudesta).

Loppusanat

Itse uskon, että Jumala loi ihmisen oikeasti ajattelevaksi olennoksi. Uskon myös, että ihminen on syntiinlankeemuksen tähden taipuvainen pettämään omaa älyään. Sen valossa, että ihminen palvoi kerran aivottomia kivestä tehtyjä jumalia, ja uskoo nyt olevansa miljoonien aivottomien sattumien tuotos, ainakin tämä oman älyn pettäminen näyttää todennäköiseltä.

3,7 miljardia vuotta, kuin yksi päivä?

Mitä teistisen evoluution jae todella kertoo?

Maailma on ailahtelevainen opettaja

Monet kristityt (siis pelastuneet, ja jumalan täysivaltaiset lapset) koettavat saada evoluutiotarinan miljoonine vuosineen mahtumaan Raamatun lehdille. Tämän yrityksen ympärille on luotu erilaisia teorioita, kuten aukkoteoria vanhan maan kreationismi ja teistinen evolutionismi. Yhteistä näissä kaikissa on ainakin se, että ne alkoivat kukoistamaan vasta viimeisten muutaman vuosisadan aikana.

Ennen Darwinia monet kyllä uskoivat evoluutioon. Monet ihmiset, ja osin myös kirkko selittivät geologiaa useilla hitailla ja tasaisilla prosesseilla Raamatussa mainitun tulvan sijaan. Kristinuskon ensimmäiset reilut 1 500 vuotta Raamattua selitettiin kuitenkin enemmän Raamatun itsensä ja toisaalta ihmislogiikan, kuin evoluution ehdoilla.

Ensimmäiset kirkonmiehet, jotka kyseenalaistivat kuusipäiväisen luomisen, eivät kyseenalaistaneetkaan sitä siksi, että se kesti liian pienen ajan, tai teki maailman historiasta liian lyhyen. He vastustivat sitä siksi, että kuusi päivää oli ehdottomasti liian pitkä aika. Pikemminkin luomisen piti olla tapahtunut hetkessä, mikäli näitä henkilöitä oli kuunteleminen. Jumala ei kuitenkaan päivittänyt sanaansa heidän ajatustensa mukaan.

Millenium-mikä?!

Tuohon aikaan oli yleistä kiinnostava oppi. Moni nimittäin tietää, että Isaac Newton teki omat laskelmansa sille, milloin jeesus palaisi maan päälle. Newtonin peruste on kuitenkin jäänyt usein selittämättä.

Newton lähti liikkeelle siitä, että raamatun sukuluettelot paljastivat milloin maailma oli luotu. Seuraava vaihe oli huomioida, kuinka kauan luominen oli kestänyt.

Sitten Newton otti käsittelyyn opin, nimeltään millenianismi. Millenianismin mukaan Jumala oli säätänyt maailman ajan luomistekonsa mukaan. Periaate oli ps. 90:4 "Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki." tai 2. Piet. 3:8 "Mutta älkää te, rakkaat ystävät, unohtako tätä: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä." ( Pietarin kirjeen kohta käsittelee muun muassa maailmanloppua.)

Edellä olevien perustelujen vuoksi Newton oletti, että Jumala, joka loi maailman kuudessa tavallisessa päivässä, antaisi maailman kärsiä kirousta kuusi tuhatta tavallista vuotta. Tämä ei ollut ainoastaan Newtonin tulkinta, vaan se on ollut melko yleinen kautta kirkkohistorian, ja se tulkinta elää vielä tänä päivänä. Joskus Newtonin ja historiaa tutkineen arkkipiispan James Usherin kaltaisten nerojen jälkeen tilanne kuitenkin muuttui päälaelleen.

Nykyisin on toisin

Palataanpa näihin nykyisiin kristittyihin, joita allekirjoittanut kunnioittaa veljinään ja siskoinaan. Tarkoitan kristittyjä jotka uskovat miljoonien vuosien ikäiseen maahan. Nykymaailmassa monille kerrotaan, juuri näihin jakeisiin (ps. 90:4 ja 2. Piet. 3:8) vedoten tarinaa, joka olisi saanut Newtonin luultavasti syyttämään kertojaa kerettiläisyydestä (Newtonia itseään syytettiin kerettiläisyydestä hänen poikkeavan kolminaisuusoppinsa vuoksi). Argumentti kulkee seuraavasti:

1. Raamattu on Jumalan sanaa.
2. Me tiedämme, että maapallo on miljardien vuosien ikäinen.
3. Raamattu näyttäisi kuitenkin sanovan, että Jumala loi kuudessa päivässä.
4. Mutta Raamattu sanoo myös (ps. 90:4 ja 2. Piet. 3:8), että Jumalalle tuhat vuotta on yksi päivä.

= Jumala loi kuudessa päivässä oman ajanlaskunsa mukaan, ei ihmisen ajanlaskun mukaan. Näin tiede ja Raamattu voidaan sovittaa yhteen.

Kääntäisin itse argumentin suomeksi seuraavalla tavalla.

1. Raamattu on osoitettava Jumalan sanaksi.
2. Evoluutioon sitoutuneet tiedemiehet ja oppikirjat väittävät, että maapallo on miljardien vuosien ikäinen (argumentin esittäjä itse hyväksyy evoluution ehdottomasti totena).
3. Raamattu kuitenkin sanoo selvästi, että Jumala loi kuudessa päivässä.
4. Mutta Ramattu sanoo myös (ps. 90:4 ja 2. Piet. 3:8), että Jumalalle tuhat vuotta on kuin yksi päivä.

= Jumala loi kuudessa päivässä minun hänelle määrittämäni ajanlaskun mukaan, ei itse valon ja pimeyden kautta asettamansa ajanlaskun mukaan. Näin modernit spekulaatiot menneisyydestä ja raamattu voidaan pakottaa yhteen. (raamattu on tietysti se joka tässä häviää, mutta…)

Takaisin Raamattuun

Eipä näytä niin nätiltä, mutta jos mainittuja jakeita voi todella legitiimisti soveltaa kyseisen päättelyketjun määrittämällä tavalla, minun "suomennokseni" on ainakin osittain väärä. Mitä siis jakeet sanovat ja erityisesti mitä ne sanovat asiayhteydessään.

Psalmi 90:4

“ Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen. Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet. Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot: "Palatkaa tomuun, Aadamin lapset." Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki. Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.”
(ps. 90:1-6)

Aluksi Mooses sanoo, että Herra on Israelin turva niin nyt, kuin kymmenien sukupolvien päästäkin. Tämä osoittautui todeksi Israelin historiassa: vaikka israelilaiset kääntyivät useaan otteeseen pois Jumalansa luota, Herra varjeli kansaansa.

Tämän Jumalan luotettavuuden ja kestävyyden Mooses perustelee sillä, että Jumala on ollut aina, ja oli jo ennen maailman luomista. Yhdistettynä tapaan, jolla Mooses kuvaa ihmiselämän lyhyyttä, tämä antaisi syyn luottaa enemmän Jumalan sanaan, kuin ihmisten teorioihin maailman historiasta (tai mistään muustakaan aiheesta).

Juuri ennen jaetta neljä kaikkia ihmisiä kutsutaan yhteisesti Aadamin lapsiksi. Tässä kohtaa kaikuu Jumalan Edenissä langettaman kirouksen loppuhuipennus “Maan tomua sinä olet. Maan tomuun sinä palaat”.

Tämän jälkeen Mooses yltyy sanomaan kuuluisan lauseensa: “ Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki.”

Seuraavissa jakeissa suhteutetaan tämä jae ihmiseen: me katoamme, kuin öinen uni tai kuin päivän kestävä ruoho. Juuri tämä vertaus on tärkeä kohdan ymmärtämiselle, sillä se luo lauseelle heijastuspinnan. Ja tämän heijastuspinnan vuoksi koko järjettömän vanhan maan opin näkemys lausahduksesta murtuu.

Johtopäätös psalmista

Missään ei ole puhetta Jumalan päivistä, tai ihmisen päivistä! Sen sijaan Jumalan uskollisuutta ja pysyvyyttä verrataan ihmisen horjuvaisuuteen ja hetkellisyyteen. Mooseksenkin elämä kesti vain ohikiitävän hetken. Tähän verrattuna, Jumala on käsittämättömän luotettava ja pysyvä. Kohta siis kuvaa Jumalan pysyvyyttä, ja myös hänen sanansa pysyvyyttä, eikä Jumalan omaa ajanlaskua.

Toisin olisi jos jatko sanoisi, että “ Me mittaamme päiväämme surkealla mitalla, me olemme tietämättömiä siitä, miten sinun aikasi lasketaan.”. Mutta näin koko luku ei sano. Sen sijaan se jatkaa ihmiselämän lyhyyden ja onnettomuuden murehtimisella. Se kuvaa Jumalan vihan ankaruutta ja pyytää Jumalan armoa syntiselle raukalle.

Tätä taustaa vasten se, joka sitoo Jumalan ajanlaskulle alisteiseksi pilkkaa häntä. Jumala ei suoraan sanottuna piittaa siitä, kuinka kauan Hän joutuu odottamaan jotakin asiaa, vaan siitä mitä ihminen aiheuttaa hitaudellaan. Tämän vuoksi on väärin puhua Jumalan päivistä ikään kuin Jumala tarvitsisi jonkin muun päivän, kuin sen, jonka hän on antanut meille. Päivän Jumala taas määrittelee tapahtumalla – maan kierroksella akselinsa ympäri.

2. Piet. 3:8

Toinen Pietarin kirje on keskittynyt maailmanloppuun, ja sen anti on erityisen osuvaa nykyiselle ajallemme.

“ Erityisesti tietäkää, että lopun aikoina tulee pilkkaajia, jotka ovat omien himojensa vietävinä. He sanovat pilkaten: "Onko hän muka tullut, niin kuin lupasi? Isämme ovat nukkuneet pois, ja kaikki on entisellään, niin kuin on ollut maailman luomisesta asti." Tieten tahtoen he unohtavat, että jo aikojen alussa olivat olemassa taivaat ja maa, jotka Jumalan sana vedestä ja vedellä (tai veden kautta KR. 33/38) loi ja jotka se piti koossa. Vedellä ja sanalla sen ajan maailma myös hävitettiin vedenpaisumuksessa. Ja sen saman sanan varassa ovat nykyiset taivaat ja nykyinen maa tulen tuhoa odottamassa. Niitä säilytetään sitä päivää varten, jona tuomio tulee ja jumalattomat tuhotaan. Mutta älkää te, rakkaat ystävät, unohtako tätä: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät. Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan.”
(2. Piet. 3:3-10)

Jumala ei vitkastele

Tässä kohdassa pääanti on se, että Herra ei vitkastele lupaamansa oikeudenmukaisen tuomion kanssa, vaan odottaa mitä? Meidän kääntymistämme! Tämä kääntää kuvion täysin päälaelleen edellä mainitun argumentin suhteen, sillä teistisessä evoluutiossa, ja sen eri versioissa, Jumala laittaa koko maailman odottamaan omaa hidasta ja vaivalloista luomisprosessiaan. Oikea näkemys käsiteltävästä jakeesta on, että kun Jumala haluaa meidän uppiniskaisten aasien kääntyvän viimein hänen puoleensa, on hänellä aikaa ja täydet mahdollisuudet odottaa muutaman tuhannenkin vuoden verran.

Lisäksi, mitä tulee " Jumalan päiviin", kysseessä oleva jae menee kumpaankin suuntaan – päivä on kuin tuhat vuotta, ja tuhat vuotta on, kuin päivä. Pitäisikö tässä siis sanoa, että evoluutioon uskovat ystävämme puhuvatkin Jumalan tuhansista vuosista, ja tarkoittavat, että Jumala loi kaiken ihmisen näkökulmasta 6 päivän aikana? Tarkoittaako kohta mikään enää mikään?!

Pilkkaajat

Vielä kauheampi mainitulle argumentille on kuvaus pilkkaajista jota jakeemme seuraa. Paavali kuvaa suoraan Charles Lyellin uniformitarismin (“ kaikki on enteisellään, niin kuin on ollut maailman luomisesta asti”), kristittyjen piirissä lisääntyvän ajatuksen, ettei Nooan tulvaa koskaan olisi ollut, tai ettei se ainakaan olisi tuhonnut koko maailmaa, veden kautta tapahtuneen luomisen unohtamisen (nykyisin luomisen ajatellaan tapahtuneen alkuräjähdyksen ja erilaisten hiukkasten kautta) ja näkemyksen, jonka mukaan tuomio ei tule tulessa ( nykyisin puhutaan lämpökuolemasta). Nuo kaikki opit Paavali samaistaa pilkkapuheiksi.

Kohta siis kutsuu ainakin ensimmäisiä evolutionisteja pilkkaajiksi. Voi olla, että hullu tai jumalaton olisi ollut miellyttävämpi nimitys. Pilkkaajat, eivät usko omia puheitaan, kuten hullut, eli he ovat epärehellisiä. Pilkkaajat, eivät ole ilman Jumalaa kuten ateistit sanovat olevansa: he tappelevat tietoisesti Jumalaa vastaan. Mutta jos evoluutio-opin ensimmäiset puolustajat olivat Jumalaa vihaavia pilkkaajia, niin mitä ovat heidän nykyiset Jumalaa rakastavat seuraajansa?

Kutsuisinko heitä vähemmän pahaksi mainitsemallani termillä " hullu", vai toteaisinko heidän olevan tässä asiassa pilkkaajia, niin paljon, kuin he rakastavatkin Jeesusta Kristusta. Jossakin toisessa ajassa ja paikassa heitä kutsuttaisiin varmasti Pilkkaajien piskeiksi, mutta tänä aikana solvaaminen ei käy laatuun. Päteekö tähän raamatullinen sääntö " Olkoon jokainen ihminen valehtelija, mutta Jumala toden puhuja". Ehkä he vain valehtelevat itselleen ja muille, eivätkä siis ole ainakaan hulluja, vaikkakin ristiriitaisia. Ehkä he kuuluvat niinin kristittyihin, joiden rakennus kerran palaa.

Totuus osuu ja uppoaa

Tämä kohta on sinänsä raskas, että minä itse kokonaisen sukupolven mukana olen laulanut Pilkkaajien rytmiin. Lyhyen ajan nuorena uskoin nimittäin aukkoteorian, joka ujuttaa miljoonat vuodet ja monta massasukupuuttoa luomiskertomuksen alkupuolelle. Se jo riittää osoittamaan minut syylliseksi.

Toistan enää vain sen, minkä sanoin jo aikaisemmin: Jumala haluaa meidän uppiniskaisten aasien kääntyvän...

Valmisteilla oleva Genesis 3D: juuri sitä mitä kaivataankin

Yhdysvaltalainen raamatullista luomista tieteellisesti puolustava järjestö on jo useamman vuoden ajan tehnyt töitä, jotta Raamatun luomiskertomus pääsisi viimein valkokankaalle. Kyseessä tulee olemaan puoliksi dokumentti, jossa annetaan perusteita uskolle luomiseen noin 6 000 vuotta sitten, puoliksi 3D-elämys, joka vie katsojan alun tapahtumiin sellaisina, kuin miltä ne saattoivat näyttää.

Onko Genesis 3D -elokuva väärin?

Ensimmäinen kysymys, joka tulee mieleen sekä monille ateisteille, että monille kristityille on, onko oikein levittää sanomaa luomisesta tunteisiinkin vetoavan ja erikoistehosteita hyödyntävän elokuvan kautta. Tällaista (niin kuin käytännössä kaikkea, mitä joku konservatiivinen kristitty sanoo tai tekee) pidetään tässä tapauksessa propagandana. Helposti myös saatetaan ajatella, ettei elokuvayleisö ole oikea ryhmä päättelemään, onko "kreationistiväitteillä" tieteellistä pohjaa.

Jälkimmäiseen voisi tietysti kysyä, että ovatko Hollywood-ohjaajat sitten oikeita päättämään, mitä yleisö ajattelee evoluutiosta. Vai syntyykö oikea päätös tiedepiirien mustasukkaisessa valtaeliitissä, jolla on varmasti muitakin intressejä, kuin totuuden etsiminen (esimerkiksi miljoonien työpaikkojen säilyttäminen ja Jumalan pakoileminen)? Evoluutio-oppi (oppi elämän kehittymisestä yhdestä tai muutamasta kantaeliöstä kaikiksi nykyisiksi elämänmuodoiksi) itse on voittanut suurimmat voittonsa maallikoille suunnatun propagandan kautta.

Onko se propagandaa?

Kun itse sanoin evoluutiopropagandaa propagandaksi, niin luulisi minun tasapuolisuuden vuoksi sanovan myös " kreationistipropagandaa" propagandaksi. Ei suinkaan. Evoluutiopropagandalla on suuri ero kreationistien viestintään nähden.

Evoluutiopropaganda nimittäin pyrkii aktiivisesti vääristelemään kreationistien tavoitteita, henkilökuvia, argumentteja ja osuutta tieteellisissä piireissä. Väite, ettei yksikään tiedemies usko suunnilleen 6 000 vuotta vanhaan maahan on todistetusti keskeinen väite " evoluutioviestinnässä" ja todistetusti valetta. Väite, jonka mukaan kreationistit taas ovat kaikki valehtelijoita on tavallistakin tavallisempi, mutta sen todenperäisyys on yhtä mahdollinen, kuin sen väitteen, että Jeesuksen opetuslapset olisivat olleet kaikki huijareita: kukaan ei valehtele pelkästään saadakseen osakseen vain pilkkaa ja aikaisen kuoleman.

Genesis 3D ei kuitenkaan tule tekemään vastaavia järjettömiä väitteitä evolutionisteista. Tiedän sen jo siitä, että mikään näkemäni kreationistiviestintä ei ole milloinkaan sellaisia tai sen kaltaisia väitteitä tehnyt. Ei edes jehovantodistajien usein heikkolaatuinen materiaali.

Vielä yleisempää evoluutiopropagandassa on kuitenkin propagandan tunnusmerkki numero yksi: leimasanat. Kreationisteista ei edes olla tehty yhtä ainutta uutisväläystä, jossa ei olisi käytetty sanoja, kuten fundamentalisti, pseudotieteellinen, paimentolaisheimojen myytit tai luomismyytit, saati sitten, että evoluutiota kannattava viestintä olisi itse sellaisia sanoja jättänyt käyttämättä. Richard Dawkins on jopa yltynyt käyttämään luomisen puolustamisesta termiä älyllinen pedofilia.

Miksi sitä sanotaan propagandaksi?

On helppo sanoa muutamiakin syitä sille, miksi Genesis 3D -elokuvaa tullaan kutsumaan propagandaksi. Ensinnäkin propagandaksi haukkuminen on tässä tapauksessa jälleen yksi esimerkki leimasanojen käytöstä. Samalla tavalla käytetään sanaa aivopesu, mutta kreationisteilla ei ole edes tarvittavia resursseja propagandaan tai aivopesuun: kummassakin pitäisi olla mahdollista hallita kohteen elämä kokonaisuudessaan.

Sen sijaan evolutionistinen massakulttuuri hallitsee länsimaisten ihmisten elämää kokonaan. Lähes kaikki TV-kanavat, rahat ja valta on heillä (tosin vain ajallisesti ja Jumalan sallimuksesta). Mutta me kaikki tiedämme mitä propaganda tarkoittaa. Siksi kyseisen sanan käyttäminen leimasanana on niin kätevää.

Lisäksi vähemmistömielipiteitä pidetään usein propagandana riippuen siitä, kuinka kaukana nämä mielipiteet ovat valtaväestön ajatuksista. Jos nyt seitsemänkymmentä prosenttia suomalaisista uskoo, että evoluutio alkusolusta ihmiseen on fakta, jonka kiistäminen on ajattelevalle ihmiselle mahdotonta, niin mitä muuta se ajattelisi kreationistielokuvasta, kuin, että se on propagandaa? Elokuvahan hänen mielestään kannattaa oppia, johon kukaan ajatteleva ihminen ei voi uskoa. Ironia on tietysti siinä, että tuo 70 prosenttia väestöstä ei ole juurikaan ajatellut evoluutioteoriaa ennen, kuin on omaksunut sen.

Eikö sitä tulla lähinnä pilkkaamaan?

Tuo kysymys nousi ihan omassa päässäni, eli mitä elokuva saavuttaa, jos koko maailma vain pilkkaa sitä? Vastaus on yksinkertainen. Kristittyjä ei ole kutsuttu tavoittamaan ihmisiä, joita Jumala ei ole valmistanut (tai voinut valmistaa) evankeliumille. Kun me kutsumme niitä, jotka on valmistettu sitä varten meillä ei ole mitään syytä toimia ikään, kuin meidän pitäisi tavoittaa nekin, joita ei kiinnosta testata omia vanhoja ajatuskuvioitaan. Jos yrittäisimme tavoittaa heidät, voisimme saman tien sanoa, että " ei haittaa, ettet usko Jeesuksen kuolleen puolestasi: voit silti ajatella pääseväsi kanssamme taivaaseen".

Tämän vuoksi meidän on tuotava Raamatun tosi ja voimallinen sanoma ihmisten eteen sellaisena, kuin se on. Ei haittaa, että sitä pilkataan. Ei haittaa, että meitä pilkataan. Niinhän pilkattiin Häntäkin ennen meitä.

Miksi se on juuri sitä mitä kaivattiin?

Meidän on kohdattava tosiasiat. Nykyihminen ajattelee järjellä niin vähän kuin voi. Genesis elokuva on varmasti pakattu täyteen järkeä ja viisautta, mutta se kutsuu ihmistä myös nauttimaan. Nauttiminen ja tunteminen taas on sellaista, mitä nykyihminen tekee niin paljon, kuin voi. Eihän kukaan tietysti haluaisi tulla kuunnelluksi vain, koska 3D-dinosaurus on auttamassa, mutta näin se menee.

Darvinismi nousi kerran mielikuvavaikuttamisen siivillä. Niillä siivillä se on tähänkin  asti lentänyt kaikista älyttömyyksistään huolimatta. Eikö siis meidän ole aika mennä Darvinismin temppeliin – sinne missä puhutaan mielikuvilla – ja viedä sinne ripaus järkeä?

Lisätietoa Genesis 3D-elokuvasta löytyy osoitteesta www.genesismovie.com ja luomisnäkemyksen tieteelliseen perusteluun voi tutustua osoitteessa creation.com

Devolvoitunut uudistuu, ja selitys blogin nimestä

Blogini aloittaa uuden yrityksensä tulla semisäännölliseksi blogiksi. Olen myös huomannut joitakin asioita, joita olen halunnut muuttaa. Siksi olen poistanut muutamia keskeneräisiä julkaisemattomia ja joitakin valmiita postauksia. En kuitenkaan ole niissä esitettyjä mielipiteitäni vaihtanut. Aion tästä eteenpäin.

- Puhua muistakin teemoista, kuin apologetiikasta

- Rajoittaa kirjoitukseni niihin alueisiin, joista minulla on sanottavaa. Esimerkiksi sellaisiin, joiden tajuamiseen ja selittämiseen tarvitaan logiikkaa, mutta ei liikaa tieteellistä koulutusta.

- Lisätä huumoria, jos onnistun

- Laittaa tänne ehkä joitakin runojani

Aion myös vaihtaa taustakuvani, mutta se ei johdu siitä, että pitäisin nykyistä huonona, vaan siitä, että haluan uuden.

Mitä tulee blogini nimeen – Devolvoitunut – tahdon selittää sen tässä postauksessa. Devolvoitunut viittaa sanaan devoluutio, eli käänteiseen evoluutioon.

Mielestäni on kaiken järjen ja havaittavien tosiasioiden vastaista, että geneettiset muutokset veisivät ihmis- ja eläinkuntaa muuhun suuntaan, kuin huonommaksi ja surkastuneemmaksi. Surkastuminen on kehittymisen, eli evoluution vastakohta, ja toista on havaittu, toista ei.

Tämän vuoksi myös minä olen hyvin surkastunut versio alkuperäisestä ihmisestä – Aatamista. Uskon siis olevani taidoiltani, älyltäni ja geeneiltäni potentiaalisesti paljonkin huonompi, kuin ihmiset jotka elivät ja kuolivat ennen tätä aikaa. En siis usko pystyväni runoudessa samaan, kuin Eino Leino tai Saima Harmaja, tai ajattelussa samaa, kuin G. K. Ghesterton, tai James Usher. Mitä tulee evoluution varhaisiin kannattajiin, he olivat luultavasti potentiaalisesti älykkäämpiä, mutta heillä oli väärä näkökulma: he kuvittelivat olevansa (suhteessa aiempiin sukupolviin) valistuksen sukupolvi.

Tämä sama hullutus on vallannut koko suuruudenhullun maailmamme, mutta minä tahdon pysyä siitä erossa. En väitä olevani älykkäämpi tai parempi, kuin he. Raamatusta, joka ennustaa myös rappeutumisen, voin kuitenkin ammentaa syvällistä tietoa siitä, mitä on olla ihminen ja mitä ovat elämä, totuus ja viisaus. En siis ole ehkä älykkäämpi kristillisen vakaumukseni takia, mutta tämä vakaumus avaa minulle portit viisauteen, jos vain uskallan astua niistä porteista sisään.

Sen myöntäminen, että ihminen tosin on luomakunnan kruunu, mutta minä en ole ihmiskunnan kruunu, on siis se askel, jonka olen halunnut ottaa. (en väitä, että ihminen olisi koskaan hoitanut hyvin tehtäväänsä luomakunnan hallitsijana ja suojelijana).

Tämän vuoksi olen siis Devolvoitunut, ja siksi myös haluan oppia nöyremmällä tavalla (kuin aiemmin blogikirjoituksissani) esittelemään sitä viisautta, minkä voi kohdata ainoastaan puhtaassa raamatullisessa kristinuskossa.

Moraalisesta tyhjiöstä

Miltähän tuntuisi elää tyhjiössä. Tietenkin siellä kuolisi sekunneissa, mutta jos kuvitellaan, että siellä pystyisikin elämään. Kuvitellaan vaikka, että keuhkoja voisi käyttää samalla tavalla, kuin hengitettäessä, mutta mitään ei virtaisi sisään, eikä ulos. Keuhkot vain liikkuisivat. Juostessa ei tuntisi ilmanvastusta, eikä olisi mitään väliä missä olisi, tai olisi olematta: kaikkialla olisi samanlaista. Missään ei olisi mitään.

Ei kuulosta houkuttavalta. Ihminen ei yleensä luonnollisesti hakeudu tyhjiöön. Kukaan ei halua, että kaikki ihmissuhteet olisivat samanlaisia. Kukaan ei tietääkseni toivo asuvansa maassa, jossa ei ole mitään. Kukaan ei halua kuunnella musiikkia, jonka sävel ja sanat voivat olla mitä vain (tosin tässä tapauksessa liippaisee läheltä). Kukaan ei voisi edes kuvitella syövänsä päivästä päivään ruokaa joka ei maistuisi miltään. Me tarvitsemme sitä, että asioilla on merkitystä. Me tarvitsemme sitä, että ihminen ei ole kukka, ja kukka ei ole ihminen. Me tarvitsemme jopa sitä, että mies ja nainen ovat kaksi aivan eri asiaa.

Arvomaailmansa kaikilla

Väitän, ettei kukaan elä edes moraalisessa tyhjiössä. Jokaisella meistä, jopa kaikista pahimmilla massamurhaajilla on (ollut) jokin moraali. Tosin, minun mielestäni, hyvin vääristynyt moraali. Jos Hitler ei olisi välittänyt siitä pysyvätkö "alemmat rodut" elossa vai eivätkö, hän ei olisi vaivautunut tuhoamaan montaakaan elämää. Jos Pekka Erik auvinen ei olisi välittänyt siitä, että kuolevatko hänen luokkakaverinsa, niin yhdeltä viimeaikojen kaameimmista suomalaistragedioista oltaisiin vältytty, mutta kaikilla on moraali. Joidenkin moraali vain on sairas.

Tähän voi lisätä sen, että lapsikin hahmottaa käsitteen "väärä". Kun kerrot nelivuotiaalle, että toisen kiusaaminen on väärin hän – vaikka ei suostuisikaan lopettamaan kiusaamista – tajuaa, mitä tarkoitat. Mutta "väärin" on sana, jota ei pysty selittämään auki millään tavalla. Ei ainakaan jos haluaa säilyttää sanan lopullisen merkityksen. Joku sanoo, että "'väärä' on sellaista jota sinun ei haluta tekevän." tähän voi kysyä, että "miksi minun ei haluta tekevän sitä". Muita vastauksia ja jatkokysymyksiä voi keksiä pilvin pimein, mutta asia on niin, että väärän voi ymmärtää vain itsenään. Sana "väärin" viittaa tässä tapauksessa absoluuttiseen moraaliin.

Arvojen perustaa etsimässä

Mistä sitten erotamme oikean ja väärän moraalin. Pedofiili saattaa pitää omia tekojaan mitä oikeimpina, mutta miten me osoitamme hänen olevan väärässä? Miten me edes voimme perustella aiemmin mainitut verilöylyt vääriksi. Tietenkin eri ihmiset esittävät erilaisia ajatuksiaan: "tappaminen aiheuttaa suurta tuskaa ja päättää kokonaisen elämän, joten se on väärin", tai "raiskaus vahingoittaa ihmistä, joten se on väärin". Mutta kun kysyy, miksi tuskan tuottaminen on väärin, alkaa monesti kysymysten ja vastausten sarja, joka päättyy suureen hämmennykseen.

Niin. Miksi se on väärin.

En vastusta moraalia, vaan päin vastoin. Mutta totuus on se, että on kasvava joukko ihmisiä, joilla ei ole minkään laisia eväitä perustella omaa näkemystään moraalista, oli se näkemys kuinka oikea tahansa. He eivät käytännössä elä moraalisessa tyhjiössä. Heillä on oma näkemyksensä siitä, miten tulee elää, ja hyvä niin. Kuitenkin heidän moraalinen täyteytensä on vailla minkään laista tukea. Oman järkensä tasolla he elävät tiukassa, hyvin rajatusssa moraalisessa avaruudessa. Heidän eettinen käsitemaailmansa vain on niin heikko, että pieni määrä logiikkaa tuhoaisi koko järjestelmän.

Perusta

Olen siis tähän mennessä sanonut, että kaikilla meillä on moraali. Lisäksi olen huomauttanut, että lapsikin ymmärtää selkeän moraalitermin "väärä". Miten sitten on mahdollista, että useat ihmiset elävät ilman mitään eväitä arvojensa perustelemiseen? Onko kaikki etiikka vain suurta huijausta? Tuskinpa. Kirjoitan tätä koska nuorena tajusin, että minulla on ainutlaatuinen mahdollisuus puhua moraalista ilman ristiriitaa.

Kyse on uskonnoista. Väitän, että vaikka eri uskontojen edustajat, eivät välttämättä ole toisiaan moraalisempia, tai moraalittomampia, eri uskonnot ovat! On oppeja, joilla ei ole mitään sisäisesti oikeutettua näkemystä oikeasta ja väärästä! Suurin ja selkein tällainen oppi on ateismi. Seuraavassa yritän osoittaa, miksi pidän ateismia moraalittomana (ei siis väärämoraalisena, vaan moraalittomana). Teen sen kysymys-vastaus-asetelmaa hyväksikäyttäen, ja etenen päättelyssä pikkuhiljaa. Tässä täytyy muistaa, että minun mielestäni jo moraalisen toiminnan olemassaolo (useiden muiden tosiseikkojen kanssa) osoittaa, että ateismi on ajattelun harhapolku, eikä ole missään suhteessa oikeassa.

Ateismi testissä

  Mitä ateismin mukaan ei ole olemassa? – Ateismin mukaan Jumalaa ei ole, sillä Jumala on väitetysti mahdoton.
  Mitä asioita ei ole olemassa, jos Jumala on mahdoton? – Jos Jumala on mahdoton, henkitodellisuus, joka perustuu samoihin lakeihin kuin Jumala ja Jumalaan itseensä, on myös mahdoton.
  Mitä on tämän henkitodellisuuden ulkopuolella? – Materia (tai energia), aika ja tila.
  Eikö jäljelle jää mitään muuta? – Käytännössä ei. Jos ateismi on totta, niin perustavalla tasolla on olemassa vain materia/energia, aika ja tila. Kaikki muu joko koostuu näistä annetuista elementeistä, tai jää todellisuuden ulkopuolelle.

  Mitä henki tällaisessa maailmankuvassa on? – Vaikea kysymys. Henki on tässä tapauksessa ihmisaivojen tuote. Pinnallisimmillaan se on tapa jäsentää "itse". Syvemmillä tasoilla se on aivojen muodostama viestikokonaisuus, joka tuottaa vaikutelman itsestä, sähkökemiallisten purkausten tuottama käsite, ja tietynlainen toiminta ns. aivosoluissa, joka voi olla, tai olla olematta eri ihmisillä syvimmällä tasolla erilainen. Eri ihmisillä, eri aikaan sitä pitävät pystyssä eri sattumanvaraiset hiukkaset/varaukset.
  Jos henki on tuota eikä mitään muuta kuin tuota, mitä sillä on väliä? – Toden sanoakseni: ei mitään.

  Mitä tunteet ovat tällaisessa maailmassa? – Syvimmältä tasoltaan eivät mitään enempää kuin henki. Ne kuitenkin voivat aiheuttaa pahaa tai hyvää oloa ihmiselle.
  Mitä tämä paha tai hyvä olo on? – Aivoissa olevan materian reaktiota tunteille.
  Mitä nämä ihmiset ovat? – Automaattisesti toimivia massan ja energian kasaumia, jotka tuottavat tällaisia reaktioita, ja muodostavat sellaisia hiukkasten kasaumia, jotka vastaavat epätodellista käsitettä ' elämä'.

Mitä tämä tarkoittaa

Pinnallisesti vaikuttaa siltä, että tästä voisi saada aikaan, selkeän, kammottavan arvomaailman. Jos kukaan ei ole kukaan, vaan kaikki vain tapahtuu materialle, muilla ei ole väliä. Jos tunteet ovat vain toiminto, niin ne voidaan poistaa, tai niihin voi halutessaan suhtautua piittaamattomasti. Silloinhan voi kohdella muita miten vain! Toisaalta, jos totuus on, että henkeä, tai elämää ei ole, ja ihmiset kuitenkin käyttäytyvät kuin olisivat eläviä, pitääkö silloin valhe elämästä lopettaa? Yleisin tapa soveltaa evoluutionäkemystä on holokaustin tapainen "epäkelpojen" tappaminen lajikehityksen puolesta. Viimeksi mainittu kuvaa aborttia hyvin.

Syvällisesti kaikki nämä arvomaailmat (jopa se, että toisia saa kohdella miten vain) kaatuvat kuitenkin yhteen kysymykseen: millä perusteilla? Tietenkään ei ateismin näkökulmasta ole mitään perusteita kohdella toisia näennäisen "hyvin", mutta silloin ei ole myöskään mitään perusteita kohdella toisia näennäisen "huonosti". Ei ole perusteita haluta mitään, ei edes omaa etua, tai "hupia". Ateismin mukaan ei ole yhtään sen parempi ruokkia lasta, kuin tappaa lapsi, mutta mitä väliä ateismin maailmassa sillä on?! Arvotyhjiö ei ole vain paikka jossa voi tehdä mitä vain, vaan se on paikka jossa ei ole mitään syytä tehdä, tai olla tekemättä mitään! Kuitenkin päädytään siihen, ettei kukaan tee käytännössä mitään, sillä ei ole ketään. Mutta edelleenkin, so what?!

Kristillinen vastaus

Kaikilla on kuitenkin olemassa arvot. Joidenkin arvot eivät vain perustu mihinkään. He eivät tiedä mitään, mille perustaa arvonsa. He vain kuvittelevat arvon x, ja laittavat kaiken sen mukaiselle linjalle. Miten sitten tähän tulisi suhtautua kristittynä. Siihen on ainakin neljä tapaa:

1) Pään lyöminen puuhun – Tämä on sitä, että yrittää selittää ateistille, ettei hänellä oman uskonsa mukaan ole mitään syytä elää, eikä mitään arvoa. Ateisti torjuu tämän ajatuksen ja tarrautuu sellaiseen mielelliseen tyhjyyteen, josta ei häntä saa vedettyä irti.

2) Tulella leikkiminen – Jos ateistia käskee hyppäämään kerrostalon kuudennesta kerroksesta, hän ei oletettavasti tee sitä. Tämä teko (tai tekemättömyys) todistaa muille paikalla olijoille, ettei hänkään usko olevansa pelkkää materiaa. Tarvitaan sitten vielä ripaus tervettä järkeä, sekä itseltä, että "yleisöltä", osoittamaan, että tämä on ateismin vastaista toimintaa. Ateisti kuitenkaan tuskin huomaa mitään.

3) Täsmäisku – Sanotaan, että joitakin voit huijata kaiken aikaa, ja kaikkia jonkun aikaa. Usein ateistikin lopulta menettää kykynsä huijata itseään. Tällöin löydät hänet käyttämästä päihteitä, tai suunnittelemasta itsemurhaa. Ateistin täytyy siis itse järkiintyä, ja kristityn täytyy tuoda paikalle Tie, Totuus ja Elämä. Ateistin "etsikkoaika" voi olla karvanlyhyt.

4) Todistuskelvottomaksi toteaminen – Joitakin kristittyjä voi lohduttaa seuraava kommentti: jos maailman tunnetuimmatkaan ateistit eivät tajua edes oman oppinsa ydintä, kuinka voit luottaa heihin maailman synnyssä? Tosin tämä ei oikeudessa kelpaisi todistajan jääviyden osoittamiseksi: ainakin viimeisimmissä oikeudenkäynneissä on ollut ateistituomari tuomitsemassa ateismin vastustusta.

Loppusanat

On joka tapauksessa surullista kaikkien kannalta, että meillä ei nykyihmisen edessä ole perusteita kieltää pahimpiakaan tekoja. Itse yritän tällä blogilla parhaani mukaan kumota sitä ajatusmaailmaa, jonka vuoksi tähän on tultu. Yritän myös tuoda esille todellista, pitävää perustetta sille, että jokainen ihminen, jokainen riemu, jokainen kipu, jokainen unelma ja jokainen hetki on äärimmäisen merkityksellinen kiistämättömällä tavalla.

Se edellyttää sitä, että hylkään joitakin länsimaisen maailman kulmakivistä. Minun on vastustettava asioita, jotka ovat monille itsestäänselvyyksiä. Tämä blogi olkoon siis antikorrektiuden kliimaksi. Ja nykyisten suosikkioppien vastustus onkin suuri intohimoni.

He eivät voi puolustautua

Joku viisas sanoi joskus, että on tarpeeksi valoisaa, jotta jokainen, joka haluaa, voi nähdä, ja tarpeeksi pimeää, jotta jokainen, joka haluaa, voi olla näkemättä. Oikeastaan voisi sanoa, että on tarpeeksi valoisaa, jotta jokainen, joka ei vartavasten halua olla näkemättä, näkee.

Tällä hetkellä istun kannettava tietokone sylissäni, ja kirjoitan blogiani. Viereisestä huoneesta kuuluu pianon soittoa. On mahdotonta käsittää, miksi tuo älykäs ihminen toisessa huoneessa uskoo olevansa sokean evoluution tulosta. Miten kukaan, joka saa soittimesta niin kauniin sävelen voi ajatella, että ihmisen mainio kyky kuulla ja erottaa nuotteja ja jopa säveliä olisi vain tupsahtanut, joskus miljoonia vuosia sitten valtavan kopiointivirheen tuloksena?

Jos sävelkorva olisi pelkkä materiaalinen turhake, niin yhtä hyvin hän voisi soittaa kiville: kukaan ei menettäisi mitään. Jos musiikki olisi mielivaltainen, sattuman säätämä käsite, niin tuskin kenenkään kannattaisi omistaa, saati kirjoittaa nuotteja. Kuitenkin on niin ilmeistä, että musiikki on oma tarkoituksenmukainen osansa maailmaa, ettei kukaan edes kyseenalaista sitä.

Vuosia myöhemmin...

Avaan jälleen tämän keskeneräisen postaukseni, jota en ole vielä edes lähettänyt blogiini. Minua harmittaa, sillä kaikesta tiedosta huolimatta, jota olen itse saanut kuulla, nähdä ja erityisesti kokea, en ole uskaltanut keskustella tuon ehdottoman tärkeän ihmisen kanssa maailmankaikkeuden Luojasta. Minä itse piirrän, kirjoitan tarinoita ja runoja, näyttelen ja vähän laulankin.

Jos en tajuaisi, että nämä kaikki ovat Jumalan ihmeiden tulosta (esimerkiksi ihmisen hahmotuskyvyn, mielikuvituksen ja upeiden puheentuottamisratkaisujen), olisin ehkä tahallani hölmö, mutta kun tiedän tämän, enkä kuitenkaan ole sisäistänyt sitä, niin että se vaikuttaisi toimintaani, niin mikä olen? Yksi mahdollinen vastaus on, että olen ainakin suhteessa häneen pelkurileijona (sellainen joka ei uskalla mitään, vaikka onkin vahva ja hurja), tai jopa laiska-Jaakko.

Järjetön ihminen

Tämä kaikki on hämmennystä hämmennyksen päälle. Totisesti Jumalan hulluus on viisaampi, kuin ihmisen viisaus. Minussa on siis pala sitä hulluutta, jota ihmiset kutsuvat viisaudeksi. Ja samoin on hänessä...