3,7 miljardia vuotta, kuin yksi päivä?

Mitä teistisen evoluution jae todella kertoo?

Maailma on ailahtelevainen opettaja

Monet kristityt (siis pelastuneet, ja jumalan täysivaltaiset lapset) koettavat saada evoluutiotarinan miljoonine vuosineen mahtumaan Raamatun lehdille. Tämän yrityksen ympärille on luotu erilaisia teorioita, kuten aukkoteoria vanhan maan kreationismi ja teistinen evolutionismi. Yhteistä näissä kaikissa on ainakin se, että ne alkoivat kukoistamaan vasta viimeisten muutaman vuosisadan aikana.

Ennen Darwinia monet kyllä uskoivat evoluutioon. Monet ihmiset, ja osin myös kirkko selittivät geologiaa useilla hitailla ja tasaisilla prosesseilla Raamatussa mainitun tulvan sijaan. Kristinuskon ensimmäiset reilut 1 500 vuotta Raamattua selitettiin kuitenkin enemmän Raamatun itsensä ja toisaalta ihmislogiikan, kuin evoluution ehdoilla.

Ensimmäiset kirkonmiehet, jotka kyseenalaistivat kuusipäiväisen luomisen, eivät kyseenalaistaneetkaan sitä siksi, että se kesti liian pienen ajan, tai teki maailman historiasta liian lyhyen. He vastustivat sitä siksi, että kuusi päivää oli ehdottomasti liian pitkä aika. Pikemminkin luomisen piti olla tapahtunut hetkessä, mikäli näitä henkilöitä oli kuunteleminen. Jumala ei kuitenkaan päivittänyt sanaansa heidän ajatustensa mukaan.

Millenium-mikä?!

Tuohon aikaan oli yleistä kiinnostava oppi. Moni nimittäin tietää, että Isaac Newton teki omat laskelmansa sille, milloin jeesus palaisi maan päälle. Newtonin peruste on kuitenkin jäänyt usein selittämättä.

Newton lähti liikkeelle siitä, että raamatun sukuluettelot paljastivat milloin maailma oli luotu. Seuraava vaihe oli huomioida, kuinka kauan luominen oli kestänyt.

Sitten Newton otti käsittelyyn opin, nimeltään millenianismi. Millenianismin mukaan Jumala oli säätänyt maailman ajan luomistekonsa mukaan. Periaate oli ps. 90:4 "Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki." tai 2. Piet. 3:8 "Mutta älkää te, rakkaat ystävät, unohtako tätä: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä." ( Pietarin kirjeen kohta käsittelee muun muassa maailmanloppua.)

Edellä olevien perustelujen vuoksi Newton oletti, että Jumala, joka loi maailman kuudessa tavallisessa päivässä, antaisi maailman kärsiä kirousta kuusi tuhatta tavallista vuotta. Tämä ei ollut ainoastaan Newtonin tulkinta, vaan se on ollut melko yleinen kautta kirkkohistorian, ja se tulkinta elää vielä tänä päivänä. Joskus Newtonin ja historiaa tutkineen arkkipiispan James Usherin kaltaisten nerojen jälkeen tilanne kuitenkin muuttui päälaelleen.

Nykyisin on toisin

Palataanpa näihin nykyisiin kristittyihin, joita allekirjoittanut kunnioittaa veljinään ja siskoinaan. Tarkoitan kristittyjä jotka uskovat miljoonien vuosien ikäiseen maahan. Nykymaailmassa monille kerrotaan, juuri näihin jakeisiin (ps. 90:4 ja 2. Piet. 3:8) vedoten tarinaa, joka olisi saanut Newtonin luultavasti syyttämään kertojaa kerettiläisyydestä (Newtonia itseään syytettiin kerettiläisyydestä hänen poikkeavan kolminaisuusoppinsa vuoksi). Argumentti kulkee seuraavasti:

1. Raamattu on Jumalan sanaa.
2. Me tiedämme, että maapallo on miljardien vuosien ikäinen.
3. Raamattu näyttäisi kuitenkin sanovan, että Jumala loi kuudessa päivässä.
4. Mutta Raamattu sanoo myös (ps. 90:4 ja 2. Piet. 3:8), että Jumalalle tuhat vuotta on yksi päivä.

= Jumala loi kuudessa päivässä oman ajanlaskunsa mukaan, ei ihmisen ajanlaskun mukaan. Näin tiede ja Raamattu voidaan sovittaa yhteen.

Kääntäisin itse argumentin suomeksi seuraavalla tavalla.

1. Raamattu on osoitettava Jumalan sanaksi.
2. Evoluutioon sitoutuneet tiedemiehet ja oppikirjat väittävät, että maapallo on miljardien vuosien ikäinen (argumentin esittäjä itse hyväksyy evoluution ehdottomasti totena).
3. Raamattu kuitenkin sanoo selvästi, että Jumala loi kuudessa päivässä.
4. Mutta Ramattu sanoo myös (ps. 90:4 ja 2. Piet. 3:8), että Jumalalle tuhat vuotta on kuin yksi päivä.

= Jumala loi kuudessa päivässä minun hänelle määrittämäni ajanlaskun mukaan, ei itse valon ja pimeyden kautta asettamansa ajanlaskun mukaan. Näin modernit spekulaatiot menneisyydestä ja raamattu voidaan pakottaa yhteen. (raamattu on tietysti se joka tässä häviää, mutta…)

Takaisin Raamattuun

Eipä näytä niin nätiltä, mutta jos mainittuja jakeita voi todella legitiimisti soveltaa kyseisen päättelyketjun määrittämällä tavalla, minun "suomennokseni" on ainakin osittain väärä. Mitä siis jakeet sanovat ja erityisesti mitä ne sanovat asiayhteydessään.

Psalmi 90:4

“ Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen. Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet. Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot: "Palatkaa tomuun, Aadamin lapset." Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki. Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.”
(ps. 90:1-6)

Aluksi Mooses sanoo, että Herra on Israelin turva niin nyt, kuin kymmenien sukupolvien päästäkin. Tämä osoittautui todeksi Israelin historiassa: vaikka israelilaiset kääntyivät useaan otteeseen pois Jumalansa luota, Herra varjeli kansaansa.

Tämän Jumalan luotettavuuden ja kestävyyden Mooses perustelee sillä, että Jumala on ollut aina, ja oli jo ennen maailman luomista. Yhdistettynä tapaan, jolla Mooses kuvaa ihmiselämän lyhyyttä, tämä antaisi syyn luottaa enemmän Jumalan sanaan, kuin ihmisten teorioihin maailman historiasta (tai mistään muustakaan aiheesta).

Juuri ennen jaetta neljä kaikkia ihmisiä kutsutaan yhteisesti Aadamin lapsiksi. Tässä kohtaa kaikuu Jumalan Edenissä langettaman kirouksen loppuhuipennus “Maan tomua sinä olet. Maan tomuun sinä palaat”.

Tämän jälkeen Mooses yltyy sanomaan kuuluisan lauseensa: “ Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki.”

Seuraavissa jakeissa suhteutetaan tämä jae ihmiseen: me katoamme, kuin öinen uni tai kuin päivän kestävä ruoho. Juuri tämä vertaus on tärkeä kohdan ymmärtämiselle, sillä se luo lauseelle heijastuspinnan. Ja tämän heijastuspinnan vuoksi koko järjettömän vanhan maan opin näkemys lausahduksesta murtuu.

Johtopäätös psalmista

Missään ei ole puhetta Jumalan päivistä, tai ihmisen päivistä! Sen sijaan Jumalan uskollisuutta ja pysyvyyttä verrataan ihmisen horjuvaisuuteen ja hetkellisyyteen. Mooseksenkin elämä kesti vain ohikiitävän hetken. Tähän verrattuna, Jumala on käsittämättömän luotettava ja pysyvä. Kohta siis kuvaa Jumalan pysyvyyttä, ja myös hänen sanansa pysyvyyttä, eikä Jumalan omaa ajanlaskua.

Toisin olisi jos jatko sanoisi, että “ Me mittaamme päiväämme surkealla mitalla, me olemme tietämättömiä siitä, miten sinun aikasi lasketaan.”. Mutta näin koko luku ei sano. Sen sijaan se jatkaa ihmiselämän lyhyyden ja onnettomuuden murehtimisella. Se kuvaa Jumalan vihan ankaruutta ja pyytää Jumalan armoa syntiselle raukalle.

Tätä taustaa vasten se, joka sitoo Jumalan ajanlaskulle alisteiseksi pilkkaa häntä. Jumala ei suoraan sanottuna piittaa siitä, kuinka kauan Hän joutuu odottamaan jotakin asiaa, vaan siitä mitä ihminen aiheuttaa hitaudellaan. Tämän vuoksi on väärin puhua Jumalan päivistä ikään kuin Jumala tarvitsisi jonkin muun päivän, kuin sen, jonka hän on antanut meille. Päivän Jumala taas määrittelee tapahtumalla – maan kierroksella akselinsa ympäri.

2. Piet. 3:8

Toinen Pietarin kirje on keskittynyt maailmanloppuun, ja sen anti on erityisen osuvaa nykyiselle ajallemme.

“ Erityisesti tietäkää, että lopun aikoina tulee pilkkaajia, jotka ovat omien himojensa vietävinä. He sanovat pilkaten: "Onko hän muka tullut, niin kuin lupasi? Isämme ovat nukkuneet pois, ja kaikki on entisellään, niin kuin on ollut maailman luomisesta asti." Tieten tahtoen he unohtavat, että jo aikojen alussa olivat olemassa taivaat ja maa, jotka Jumalan sana vedestä ja vedellä (tai veden kautta KR. 33/38) loi ja jotka se piti koossa. Vedellä ja sanalla sen ajan maailma myös hävitettiin vedenpaisumuksessa. Ja sen saman sanan varassa ovat nykyiset taivaat ja nykyinen maa tulen tuhoa odottamassa. Niitä säilytetään sitä päivää varten, jona tuomio tulee ja jumalattomat tuhotaan. Mutta älkää te, rakkaat ystävät, unohtako tätä: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät. Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan.”
(2. Piet. 3:3-10)

Jumala ei vitkastele

Tässä kohdassa pääanti on se, että Herra ei vitkastele lupaamansa oikeudenmukaisen tuomion kanssa, vaan odottaa mitä? Meidän kääntymistämme! Tämä kääntää kuvion täysin päälaelleen edellä mainitun argumentin suhteen, sillä teistisessä evoluutiossa, ja sen eri versioissa, Jumala laittaa koko maailman odottamaan omaa hidasta ja vaivalloista luomisprosessiaan. Oikea näkemys käsiteltävästä jakeesta on, että kun Jumala haluaa meidän uppiniskaisten aasien kääntyvän viimein hänen puoleensa, on hänellä aikaa ja täydet mahdollisuudet odottaa muutaman tuhannenkin vuoden verran.

Lisäksi, mitä tulee " Jumalan päiviin", kysseessä oleva jae menee kumpaankin suuntaan – päivä on kuin tuhat vuotta, ja tuhat vuotta on, kuin päivä. Pitäisikö tässä siis sanoa, että evoluutioon uskovat ystävämme puhuvatkin Jumalan tuhansista vuosista, ja tarkoittavat, että Jumala loi kaiken ihmisen näkökulmasta 6 päivän aikana? Tarkoittaako kohta mikään enää mikään?!

Pilkkaajat

Vielä kauheampi mainitulle argumentille on kuvaus pilkkaajista jota jakeemme seuraa. Paavali kuvaa suoraan Charles Lyellin uniformitarismin (“ kaikki on enteisellään, niin kuin on ollut maailman luomisesta asti”), kristittyjen piirissä lisääntyvän ajatuksen, ettei Nooan tulvaa koskaan olisi ollut, tai ettei se ainakaan olisi tuhonnut koko maailmaa, veden kautta tapahtuneen luomisen unohtamisen (nykyisin luomisen ajatellaan tapahtuneen alkuräjähdyksen ja erilaisten hiukkasten kautta) ja näkemyksen, jonka mukaan tuomio ei tule tulessa ( nykyisin puhutaan lämpökuolemasta). Nuo kaikki opit Paavali samaistaa pilkkapuheiksi.

Kohta siis kutsuu ainakin ensimmäisiä evolutionisteja pilkkaajiksi. Voi olla, että hullu tai jumalaton olisi ollut miellyttävämpi nimitys. Pilkkaajat, eivät usko omia puheitaan, kuten hullut, eli he ovat epärehellisiä. Pilkkaajat, eivät ole ilman Jumalaa kuten ateistit sanovat olevansa: he tappelevat tietoisesti Jumalaa vastaan. Mutta jos evoluutio-opin ensimmäiset puolustajat olivat Jumalaa vihaavia pilkkaajia, niin mitä ovat heidän nykyiset Jumalaa rakastavat seuraajansa?

Kutsuisinko heitä vähemmän pahaksi mainitsemallani termillä " hullu", vai toteaisinko heidän olevan tässä asiassa pilkkaajia, niin paljon, kuin he rakastavatkin Jeesusta Kristusta. Jossakin toisessa ajassa ja paikassa heitä kutsuttaisiin varmasti Pilkkaajien piskeiksi, mutta tänä aikana solvaaminen ei käy laatuun. Päteekö tähän raamatullinen sääntö " Olkoon jokainen ihminen valehtelija, mutta Jumala toden puhuja". Ehkä he vain valehtelevat itselleen ja muille, eivätkä siis ole ainakaan hulluja, vaikkakin ristiriitaisia. Ehkä he kuuluvat niinin kristittyihin, joiden rakennus kerran palaa.

Totuus osuu ja uppoaa

Tämä kohta on sinänsä raskas, että minä itse kokonaisen sukupolven mukana olen laulanut Pilkkaajien rytmiin. Lyhyen ajan nuorena uskoin nimittäin aukkoteorian, joka ujuttaa miljoonat vuodet ja monta massasukupuuttoa luomiskertomuksen alkupuolelle. Se jo riittää osoittamaan minut syylliseksi.

Toistan enää vain sen, minkä sanoin jo aikaisemmin: Jumala haluaa meidän uppiniskaisten aasien kääntyvän...