Kuka kirjoitti, ja mitä?
Tulkinnat tulevat kaikista selvimmin esiin, kun puhumme Raamatun alusta ja lopusta. Muistan vieläkin erään keskustelun, jossa fokus oli nimen omaan Raamatun alkulehdissä. Olin eräällä teatterileirillä, ja huomasin leiritoverieni keskustelevan luomiskertomuksesta. Tutut (ja moneen kertaan kiistattomasti kumotut) argumentit luomiskertomuksen historiallisuutta vastaan pompahtelivat esiin keskustelussa, kunnes sivusta kuunteleminen kävi minun kohdallani sietämättömäksi.
En tiedä johtuiko se jostakin aspergerluonteeni oikusta (vaikkapa keskustelutavasta jota en itse ymmärtänyt käyttäväni), vai siitä, että minä yksinkertaisesti en tyytynyt sanomaan "minun mielestäni" jokaiseen (lue mihinkään) väliin, ja pyrin lisäksi esittämään argumentteja kantani puolesta, mutta useimmat muut taisivat kyllästyä keskusteluun sinä silmänräpäyksenä kun itse liityin siihen. Jäljelle jäi kaksi joukon kovinta teistisen evolutionismin puolustajaa.
Termit tutuksi
Teistinen evolutionismi, on näkemys, jonka mukaan Jumala "loi" evoluution kautta, niin että näyttäisi mahdollisimman paljon siltä, ettei Jumala olisi luonut. Teistiset evolutioinistit uskovat yleensä alkuräjähdykseen, alkuaineiden hitaaseen evoluutioon, kosmiseen evoluutioon, elämän spontaaniin syntyyn alkuliemestä ja biologiseen evoluutioon (merkityksessään "taikamutaatiot muuttivat valoherkän pisteen miljoonien vuosien kuluessa silmäksi yms.") sekä sopeutumiseen (mitä he kutsuvat tahattoman epärehellisesti biologiseksi evoluutioksi).
Raamatullinen kreationisti, kuten minä itse, uskoo kuudesta edellämainitusta ainoastaan sopeutumiseen. Sopeutuminen taas tapahtuu yleensä "devoluution", eli geneettisen informaation usein välittömästi hyödyllisen surkastumisen kautta, mutta joskus myös ilman merkittävää vaikutusta geneettisen informaation määrään tai laatuun. Sopeutuminen on ainoa näistä evoluution nimeä kantavista asioista, joka on havaittu tieteellisesti, eikä se ole evoluutiota (kehitystä) sanan varsinaisessa merkityksessä. Alkusynnyn Raamatullinen kreationisti käsittää tapahtuneen kokonaan Jumalan totaalisen suvereenin luomistyön kautta siinä aikataulussa, jonka Raamattu sille antaa.
Valo vai inflaatio
Tätä taustaa vasten ei ole laisinkaan ihme, että pääasiallinen keskustelukumppanini toisti jatkuvasti tulkintaansa, jonka mukaan "valo" jonka Jumala käskee tulemaan Ensimmäisen Mooseksen kirjan 1. luvun jakeessa 3 oli alkuräjähdys. Se ei ole ihme, mutta voiko sitä hyvällä tahdolla kutsua edes raamatuntulkinnaksi?
Valo, jonka Jumala käskee tulemaan, tulee Jumalan käskystä ennen ensimmäisen päivän loppua, eikä katoa, ennen kuin neljäntenä päivänä. Neljäntenä päivänä puolestaan maa on erotettu merestä, ja ne kasvit, jotka eivät kuulu puutarhan viljelykasveihin on luotu kasvamaan maasta. Väittääkö joku todella, että maan kasvit saivat aluksi valonsa alkuräjähdyksestä.
Välittömästi ilmaannuttuaan kyseinen valo todetaan hyvsäksi ja erotetaan pimeydestä. Tämä olisi oman näkemykseni mukaan kaikista luontevimmin tulkittavissa siten, että valolle annetaan tietty suunta, jolloin valon tielle sattuvat esineet luovat varjon, mutta en ole asiasta täysin varma. Joka tapauksessa on selvää, että pimeyden ja valon erottamisen jälkeen puhumme edelleen samasta valosta.
Välittömästi, kun valo on erotettu pimeydestä, Jumala nimeää valon päiväksi ja pimeän yöksi. Sitten sanotaan, että "tuli ilta", eli päivän (valon) ja yön (pimeän) välinen raja, ja "aamu" eli yön (pimeän) ja päivän (valon) välinen raja. Sitten sanotaan se kaikenkarvaisia kompromissiteologeja hämmentänyt, mutta parhaissakin käännöksissä usein väärin käännetty lausahdus "yksi päivä" (Jonathan Sarfatin Refuting Comrpomise toi tietooni, että kyseessä on yksi, ei ensimmäinen päivä, ja lähes kaiken muunkin tässä osiossa mainitsemani). Toisin sanoen seuraavissa jakeissa toistettu termi "(toinen, kolmas, neljäs) päivä" selitetään sanomalla aamu, ja ilta: yksi päivä.
Olen varsin tietoinen, että teistisen evoluution kannattajilla on mitä erikoisempia selityksiä koskien Ensimmäisen Mooseksen kirjan päiviä, mutta ei kai kukaan tosissaan väitä, että alkuräjähdys valaisi maailman aina miljoonien vuosien ajaksi (päivä), ja sammui sitten taas miljoonien vuosien ajaksi (yö), kunnes aurinko sattumalta syntyi.
(Liian) pitkällinen selonteko
En muistaakseni puuttunut siihen, että tämä on eräs kyseenalainen tulkinta Jumalan maailmaan kutsumasta valkeudesta, mutta ehkä olisi toivottavampaa, että olisin puuttunut siihen (ja ehkä puutuinkin, mutten sitä muista). Joka tapauksessa koin (ehkä valheellisesti), ettei vastapuoli oikein kuunnellut minua. Itse halusin osoittaa keskustelukumppaneilleni, etteivät "ensimmäinen ja toinen luomisen taulu" ole ristiriidassa keskenään.
Ymmärrän nyt, että lähdin liikkeelle hieman väärällä tavalla: aloin joka kerta, kun pääsin selittämään asiaa, selittämään sitä pitkää kautta, jota keskustelutoverini eivät todellakaan jaksaneet kuunnella. Joka tapauksessa selitin heille, että Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa on joukko kohtia, jotka muistuttavat muinaisiin savitauluihin kirjoitettuja "kolofoneja". Kyseisissä kohdissa lukee lähes aina suomeksi "tämä on (sen ja sen) sukuluettelo". Ensimmäinen näistä "kolofoneista" päättää "ensimmäisen luomisen taulun" kohdassa 1. Moos. 2:4 ja on käännetty "Tämä on kertomus maan ja taivaan synnystä, kun ne luotiin."
Pata kattilaa?
Tämä näyttäisi tarkoittavan (niin argumentoin silloin), että se mitä oli kirjoitettu välillä 1. Moos. 1:1-2:4. oli Jumalan suora kuvaus luomisesta sellaisena, kuin vain hän saattoi sen todistaa. Seuraava osio, joka päättyisi Aadamin sukuluetteloon olisi Aadamin kuvaus.... Mutta tässä kohtaa minut keskeytettiin joka kerta – siis joka ainut kerta, kun kohta kohdalta selitin asiaa. Millä minut sitten keskeytettiin? Minut keskeytettiin huomauttamalla, että se mitä sanoin oli tulkintaa!
Siitä tilanteesta asti osa minussa on huutanut "vääryys". On totta, että se, mitä olin selittänyt oli tiettyjen henkilöiden ymmärrys näistä "kolofoneista". (Tästä olin lukenut Marvin Lubenowin kirjasta "Myytti Apinaihmisestä".) Tämä ymmärrys kuitenkin lähti Raamatusta ja sopi Raamattuun, vaikka siinä olikin hiukan viilaamista, mistä muut tutkijat ovat huomauttaneet. Alkuvalon kutsuminen alkuräjähdykseksi ei ole lähelläkään Raamatusta lähtevää tulkintaa. Se on silkkaa Raamatun alistamista ateistien kehittämälle alkuräjähdysopille, ja rikkoo siis raamatuntulkinnan periaatteita sikälikin, että se antaa ateisteille vallan määrätä, mitä Raamatun pitäisi sanoa.
Tulkinnan tulkinta jatkuu
Hiljattaiset tapaukset ovat kuitenkin tuoneet valoa asiaan. Viimeaikainen keskustelumme on liittynyt maailmanloppuun, mikä ei minulle ole kylläkään mikään mieliaihe, mutta mikä vaikuttaisi useimmille hänen sukupolvessaan olevan hunajaa.
Olimme suunnittelemassa esitystä teemalla "Ilmestyskirjan neljä ratsastajaa" kun paljastui, ettei yksi ryhmästämme pystynyt käsittelemään kuolemaa. Itselleni oli vaikeata käsitellä maailmanlopun kauhukuvia, joista jotkut tunnetuimmat ovatkin hieman hakemalla haettuja, mutta näytelmäideassa ei mielestäni ollut mitään niin kamalaa.
Huoli kuoleman unohtamisesta
Aiemmasta keskustelussa jo "vastapuolenani" ollut henkilö kuitenkaan ei pitänyt siitä, että meille kuolema ja/tai maailmanloppu ovat vaikeita asioita. Hänen mukaansa lopun merkit tähtitaivaalla ja maan päällä ovat "selvät" (siis ilmeisesti eivät tulkinnanvaraiset), mutta mitä hän näillä merkeillä tarkoittaa, ei tullut minulle täysin selväksi.
En missään nimessä halua väittää, ettemme me olisi yhtään lähellä "loppua". Monet lopunajan ennustukset ovat jo ainakin kerran toteutuneet ja loppuhan tulee, "kuin varas yöllä". Kuitenkin tahdoin puuttua muutamaan asiaan hänen kommentissaan, mukaan lukien ajatus, että lopun merkit tähdissä ovat selvät, mutta ei suinkaan siihen rajoittuen.
Vastaus, joka vaati rohkeutta
Mainitsin vastauksessani ainakin siitä, että ilmestyskirjan ympärille on kehittynyt paljon spekulaatiota ja pelottelua, jolla ei aina ole mitään perää. Kerroin myös, että olin lukiessani Ilmestyskirjaa ensi kertaa yllättynyt siitä, että ilmestyskirjan portto ei ollutkaan nainen, vaan kaupunki (mikä sanotaan niin selkeästi, että on hämmentävää, ettei se ole tullut selväksi joillekin kristityille).
Pääasiani oli se, miten ilmestyskirja ei ole ollenkaan niin keskittynyt esimerkiksi Petoon ja Neljään Ratsastajaan, kuin Jumalan lopulliseen suvereeniin oikeudenkäyntiin vihollisiaan vastaan (Neljä ratsastajaa ovat tietysti osa tätä oikeudenkäyntiä). Pidin tosin tärkeänä huomauttaa siitäkin, että merkit, joita taivaalla tulee näkymään, eivät todellakaan tule olemaan osa tavallista, ennustettavaa taivaankappaleiden kiertoa ympärillämme. Huomautin tästä, koska ne väitteet, mitä olen kuullut "taivaan merkeistä" ovat poikkeuksetta koskeneet sitä, missä kohtaa mikäkin taivaankappale on minäkin aikana varsin ennustettavasti.
Tämän vastauksen kirjoittaminen vaati minulta paljon, koska ilmestyskirja pääsee vieläkin ihon alle. Vastaukseni kirvoitti kuitenkin jotakin, jota kutsuisin nimellä:
Yllättävän mielenkiintoinen vastaus
En mene kyseisen vastauksen kaikkiin yksityiskohtiin, mutta osana vastausta sain lukea, että "tulkintani" olivat "mielenkiintoisia". Minua jäi hämmästyttämään, mitä tulkintoja tämä elämää kokenut ja nähnyt sisarukseni tarkoitti. Kuitenkin tuntuu selvältä, että hänellä on vaikeus nähdä omia "selviä merkkejään" tulkintoina ja vaikeus olla näkemättä vastapuolen perusteluita "tulkintoina". Tietysti se mitä kirjoitin oli osin tulkintaani: Ilmestyskirja on profetiaa, ja sitä täytyy aina tulkita. Kuitenkin monet asiat, kuten se, että taivaan merkit ovat radikaaleja ja kokonaisvaltaisia ja että Ilmestyskirjan Portto on uudelleen rakennettu Babylonian kaupunki, ovat niin suoraviivaisia tulkintoja, kuin tulkinnat vain voivat olla.
Sen sijaan tähtien tai kuun tavallisen liikeradan vaiheiden tulkitseminen "merkeiksi" ei ole pelkästään tulkintaa, vaan Raamatun sotkemista astrologiaan! (Tästä on puhuttu usein answersingenesis.org ja creation.com-sivustoilla ja tästä mainitsee myös Danny R. Faulknerin "The Created Cosmos). Itsekin erehdyin tässä kohden tiettyinä aikoina, mutta älköön se erehdys enää tahratko minua. Jos astrologian tai ateistisen alkusyntyopin lukeminen Raamattuun ei ole tulkintaa, niin mikä sitten on?
Mutta mitäs sitä tuomitsemaan
Kuitenkin on kysymys jostakin täysin muusta, kuin epäreilusta toiminnasta (sitäpaitsi hän sanoi tulkintojani "mielenkiintoisiksi" mikä on ainakin positiivisesti ymmärrettävissä oleva termi). Kyse on siitä, että ihmisille usein omat tulkinnat ovat vähemmän tulkintoja, kuin toisten tulkinnat. Tämä ei riipu siitä, miten paljon näiden tulkintojen kanssa joutuu taivuttamaan Raamatun selkeitä sanoja.
Omat tulkintani saattavat joskus tuntua aivan suoraviivaisilta, mutta ollakin oikeastaan melko älyttömiä. En vain niissä tapauksissa huomaa itse asiaa kovin helposti. Siksi Raamattua kannattaakin yrittää välillä vain lukea: siis vain lukea. Lukea ajatuksella, mutta yrittämättä käsittää sen enempää, kuin käsittää. Sitä tosin useimmat kai yrittävät, ja kaikille se on yhtä vaikeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti